Jännää Oli!

IhaNAa jOuLuA!

Nautinnollista ja rentouttavaa Joulua jokaiselle Kottaraisen pesässä vierailevalle! Ja kiitos kuluneesta vuodesta, toivottavasti ensi vuosi toteuttaa ainakin yhden toiveesi.

Joulu saavuttaa (uhkaavasti) Kottaraisen pesää

Puuh. Joulu tulee vääjäämättä. Pesässä podetaan vuosisadan flunssaa kahden korvatulehduksen ja massiivisen yskän voimalla. Eikä loppua näy, Kottaraisen keuhkoputki ritisee ja astmapiippu viuhuu. Äitin ja Iskän sydämet sanovat rits ja räts, kun pieni ukkeli tärisee yskän puuskassa. Paranisi pian!

Ja kaikki jouluun liittyvä on ihan vaiheessa. Todistukset, lahjat, kortit, tortut. Mihin valtavaan suoritukseen tässä vielä joutuukaan ihminen ennen aattoa? Varsinkin kun aina vaan väsyttää, eikä illalla saa mitään aikaan.

Puuh. (Älä) tule (ihan vielä) joulu kultainen.

Vanhoja juttuja

Meillä oli tuossa vähän aikaa sitten Akkain Riekkumailta. Ehtoisa emäntä sai tuliaisiksi pitsikurpitsan ja piirakan. Lyhty oli hyvä, piirakka melko outo. No, amerikkalaiset ovat.

Mies otti kauniin kuvan lyhdystä, siksi se piti laittaa tänne, vaikka se vähän meni jo.

Niin ja Kottarainen sanoi päivänä muutamana: "Äiti Kulta". Ihana.

Lapsi nostattaa itsetuntoa

Epävirallisen tutkimuksen mukaan lapsi nostaa Äitinsä itsetuntoa n.100%.




On se vaan niin ihana.

Linnunpoika sairastaa...

...häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoivatkaa,
pikku ystäväämme.

Kottarainen pienokainen on kipiä. Kuumetta pukkaa ja nuhaa nenästä. Toivotaan, että uni paras lääke on ja linturaukan kuntohon aamuksi jo saamme.

Kyllä ottaa Äitin ja Iskän sydämestä, kun Pieni on kipeänä.

Arvonta johon kannattaa osallistua...

...löytyy täältä.

Osallistuin. Osallistu sinäkin, ehkä onni suosii jotakuta meistä.

Tarzanin kalsarit

Tänään testattiin sitä, miltä tuntuis jos kävis aina potalla ja jalassa olis vaan kalsarit. (Huumava kirpparilöytö, aidot 70-lukulaiset ja kuminauhat toimii yhä!) Testailu jatkuu, koska vaippa-asiointi on vaan vissiin paljon miellyttävämpää. Just.

Jotain on tullut tehtyäkin...

Tämän piti olla myös käsityöblogi. Kiitos ystävälle muistutuksesta, sain aikaiseksi kuvata joitain valmistuneita käsitöitä. Ylimpänä Kottaraisen kimonotakki, malli Juju-lastenvaatekirjasta, kankaat kierrätyksestä. Tein takin kesälomalla ja olen tyytyväinen. Kottarainen on pitänytkin takkiaan, ei viihdy mitenkään äärettömän hyvin se yllään, mutta jos kekkereissä riittää puuhaa, niin takki pysyy päällä.


Kassin värkkäilin Amy Butlerin kassin inspiroimana Cath Kidstonin kankaasta. Kassi on käytössä, mutta tukikankaita olisi saanut olla enemmän, myös sangoissa. Taidan vielä yrittää uudelleen, ehkä jopa Amy Butlerin ihanilla kankailla.


Tämän aamun tuotos oli bussipaita Kottaraiselle. Aika tyttömäisen värinen ja ilmeisen kutittava (en tajua miksi???) laitos, Lapsi ei haluaisi pitää paitaa eikä ainakaan istua kuvattavana...


Viimeisenä ovikranssi, jonka idean apinoin Puhti-blogista. Kranssin tein myös jo kesällä ja se roikkuu meidän ulko-ovessa. Tykkään kovasti.

Muuten Kottaraisen pesässä vietetään leppoisaa viikkoa, kerta on loma. Vatsa täynnä kanapatonkia olo on aika auvoisa, vaikkakin on ollut raskas ja ajatustava alkusyksy. Huomenna vedetään jalkaan villasukat ja kumisaappaat ja lähdetään mökille. Ihquu!

...

Huomenna aamulla kävelen taas luokkani eteen puhumaan oppilailleni asioista, joista ei pitäisi joutua puhumaan kahdeksanvuotiaille. Se ajatus kuvottaa ja väsyttää. Kysymyksiä on jälleen tasan yksi. Eikä mulla ole vastausta siihen.

Kouluissa on ovet auki päivisin jokaisen julkisuudenkipeän hullun tulla ja mennä ja tappaa. On niin voimaton olo. Sydän lyö tyhjää.

Lauantai on vapaapäivä ! Nii!

Äiti Kottaraisen elimistö ja psyyke on tottunut viisipäiväiseen työviikkoon. (Ai on vai?) Tänään oli tälle viikolle se kuudes ja se oli kuulkaa ihan liikaa. Toisten ihmisten pentuja ei pitäisi joutua joukkoina katselemaan lauantai-aamuna klo 9. Se nyt vaan on näin!

Onneksi iltapäivällä pääsi viettämään ystävän kohta-meillä-on-vauva-juhlia. Kottarainen oli mukana syömässä nakkia ja lihapullia ja suklaata. Äitinkin vatsa oli kohtalaisen täysi herkkuja.

Kottaraisen pesään on muuten tullut uusi kulkuneuvo. Turkoosi säpäkkä Autonen, pankki antaa ystävällisesti meidän ajella sillä. Helpottaa muuten kummasti Kottaraisen kyöräämistä päiväkotiin. Pyörällä hinkkaaminen kaatosateessa kun alkoi ottaa jo muuallekin kuin takapuoleen.

Huomenna on onneksi sunnuntai! Oi kun paistais aurinko!

Jäähyväiset kesälle, joka ei koskaan tullut

Koko kevään odotin huikaisevaa taivaan sineä, kuumaa hiekkaa, loppumattomia iltapäiviä uimarannalla. Odotin ja odotin kesää, joka ei koskaan tullutkaan. Ja nyt sekin on kai ohi. Odottamisen voi lopettaa, kohta on syyskuu.

Nyt voisi sytyttää kynttilät ja keittää teetä. Kulkea villasukat jalassa ja lueskella, jos ei kudo. Aloittaa uuden harrastuksen. Haistaa maan, mullan ja märät lehdet. Keittää omenahilloa. Odottaa joulua. Mutta kun ei osaa päästää irti kesästä. Joka ei koskaan tullut.

Viimeistä viedään

Tänään on kesäloman viimeinen päivä. Huomenna alkaa Arki. Töitä, kalasoppaa, sadeaamuja. Uutena juttuna Päiväkoti Kottaraiselle. Tämän viikon Poikanen on harjoitellut laitosarkea ja hyvinhän se sujuu. Kavereita tuntuu riittävän ja leikkimistä myös.

Äiti ei jotenkin todella tajua, että nyt se alkaa. Ja joka päivä sinne on mentävä. Töihin. On oltava vastuullinen aikuinen monelle, puettava vaatteet ja kammattava tukka. Aamuisin on aikataulu, jota on noudatettava, vaikka puuro ei olisikaan vielä jäähtynyt.

Haikeaa on loman loppu. Se oli hyvä loma ja tuli tarpeeseen. Edessä on varmasti monta kivaa juttua, nyt ei vaan tunnu siltä.

Siispä lisää suklaajäätelöä kippoon. Niisk.

Kottarainen tykkää

Mehusta. Pillistä. Äitin kainalossa nukkumisesta.

Nukuttuaan kaksi ja puoli tuntia päiväunia Äitin kainalossa hikoillen, Poikanen oli ratkiriemukkaan hyvällä tuulella. Iskä kampasi hikiset kiehkurat a la Elvis ja Äiti antoi mehua kurkun kostukkeeksi. Ja kyllä oli taas elämä mallillaan lapsella!

Tykkää hän kans uimisesta. Ja savukalasta. Metsämansikoista. Pyörän tarakalla matkustamisesta. Jäätelöstä. Kesästä!

Kylmää kylpyä

Lapset on ihmeellisiä. Innolla ja pelotta, huulet sinisinä, plutataan järvessä vaikka tuuli puhaltaa tukkaa ja vesi on kylmää. Itkun saattelemana saunaan ja mahdollisimman pian takaisin. Vedessä värjötteli myös surkea Äiti, joka olisi viihtynyt paljon paremmin saunassa kuin järvessä.

Vernermaatio numero 2

Ihana Marakatti

Mitäs siihen sitten lisäämään.

Kesä! Ja loma! LOMA!!!

Loma.

Mansikat. Uimaretki. Yö kesätalossa. Aurinko. Feta. Tomaatti. Sireenin tuoksu. Käsitöitä aina kun huvittaa. Vihreys ja valkeus. Pyöräretki.

Tähän asti kaikki niin hyvää.

Kottarainen 2 vuotta

Meidän laululintunen, oma pikku Poikanen, Herra Kottarainen täytti tänään klo 20.30 kokonaista kaksi vuotta. Muisteltu on kahden vuoden takaisia hetkiä, silmäkulmassa on ollut tippoja koko päivän, kun syntymäpäivän tapahtumat on käyneet mielessä.

Ja mitähän A. Kottarainen sitten osaa? Vaikka mitä:

-puhua muutamia sanoja: äittä = äiti, konn = koira, kann= kala, kana, autoo = auto, hata = hattivatti, ka = jalka, koo = korva, ipani = ilmapallo, kain =kaivuri, pa =heppa, tu =lintu
-matkia eläinten ääniä, koiraa, kissaa, lehmää, lammasta, lintua
-näyttää ilmeillä ja eleillä tahtomisiaan
-juosta, kiivetä, laskea liukumäkeä, kävellä portaita kaiteesta tai kädestä kiinni pitäen, tehdä hiekkakakkuja, kaataa vettä astiasta toiseen, puhaltaa voikukan höytyviä
-syödä ja juoda hienosti itse
-tehdä iltapissat pottaan

Kottarainen tykkää

-piirtää ja maalata
-lukea kirjoja
-pomppia trampoliinilla tai sängyllä, juosta metsässä ja kiipeillä mihin voi
-katsoa Myyrää tai Pikku Kummitus Lapasta, Muumit on liian pelottavia
-syödä jäätelöä
-istua pyörän takana
-silittää vanhemman ihoa, kun nukuttaa

Kottarainen ei tykkää

-kielloista
-Äitin ruoista
-ihon rasvaamisesta
-talonäytöistä

Aina vaan Poikanen on maailman ihanin ipana, iloinen, nauravainen ja positiivinen sekä rohkea rämäpää! Ihana ja kaikkein rakkain rakas!

Juhlahumua

Tänään vietettiin Kottaraisen 2-vuotissynttärit iloisisissa tunnelmissa. Poikanen nautti päivästään, iloitsi vieraista, paketeista, kakusta ja ilmapalloista. Oli sydäntäriipaisevan ihanaa katsella Lapsukaisen iloa ja innostusta.



Äiti ja Iskä Kottarainen käärivät Poikasen pakettiin huuliharpun (oikea Hohner, kuinkas muuten muusikon lapselle) ja Äitin virkkaaman apinan. Huuliharppu oli mieluisa, apina kelpasi yleisöksi kunhan se vaan taputti.



Paljon tuli muitakin ihania lahjoja; piiruslevy, punainen polkupyörä, puhallettavia uimaleluja, hiekkaleluja, rautatiepalikoita ja veturi, puinen koottava kello, sukkamäyräkoira ja pituusmitta. Mieluisia tuntuivat olevan.

Kiva päivä! Ja ihania ystäviä!

Kevät ja kiire

Melkein kuukauden kirjoitustauko. On ollut ja on yhä kiire ja kauhea väsymys.

Äitienpäivä oli mukava. Oli kakkua, kortteja ja Kottaraisen käpälä kehyksissä. Tunsin olevani onnekas, kun saan olla Kottaraisen Pojan Äiti. Se tunne käy onneksi usein kylässä.

On oltu huolissaan Poikasen puheen kehityksestä. Poikanen on päättänyt ruveta heti huolen huomattuaan puhumaan enemmän. "Autoo, hattu, pappa, kana", sanoo hän. Ja höpöttää paljon enemmän kuin koskaan.

Kaksivuotissynttärispektaakkeli käy stressaamaan, juhlat on reilun viikon päästä. Kohta on ohjelmassa pakastimeen leipomista, viirien ompelemista ja liinojen silitystä. Kivaa, kun on aikaa, mutta tässä pitäisi saada oppilaatkin todistukset kourassa kesälaitumille.

Lainaan tähän edesmenneen Kirkan (heh hee) coveria Sladen Goodbye P'tit Jane: sta:

Nyt maistu ei, nyt maistu ei,
mitä luulet kestääkö pää?

Häikäisy oot vaan/Kirka

Vernermaatio

Tuloksia!

Kottaraisen Pottarainen pyllyili äsken jälleen potallaan. Sadannen kerran vanhempansa suhistelivat. Hetken päästä Poikanen nousi ja vanhemmat puhkesivat suosionosoituksiin. Potassa oli ihan oikea ihka ensimmäinen pissa!

Riemu taisi kuitenkin mennä yli, Poikanen ei saa unta yli tunnin nukutuksen jälkeenkään... Toinen juttu kun sujuu, niin toinen ei...

15 vuotta

Tänään Kottaraisen vanhemmat ovat pitäneet yhtä päivälleen 15 vuotta. Se se on pitkä aika. Ja toisaalta lyhyt. Ei ole tuntunut niin pitkältä. Ja ihan raakileita ollaan vielä. Parhaat ystävät myös. Yhdessä on helppo olla, ihan kuin olisi itsensä kanssa. Onneksi meillä on myös meidän ihanin Rakkauden hedelmä tekemässä meistä perheen.

Helppoa ei aina ole ollut, mutta tässä vaan ollaan!

Valmis!!!

Äiti Kottarainen on niiiiiiin tyytyväinen tähän tuotokseen. Kottarainen kävi eilen pasteeraamassa myös Turussa uudessa takissaan. Takki sopii justiinsa meidän Puutarhatontulle! Oi onnistumisen iloa! Huutomerkki!

p.s. Tänään oli kiva päivä. Aamulla ei mitään tiedetty, että illalla täällä olisi täysi talollinen Kottaraisen kummeja, jotka toisistaan tietämättä eksyivät sattumalta meille. Kahvia ja juttuja riitti, ja poikasella kiikuttajia.

Kurkkaus keskeneräiseen

Näistä palasista tulee kuulkaa vielä Kottaraisen kevättakki. Pakko oli laittaa kuva jo ihan alkutekijöissään olevasta projektista, koska olen äärettömän innoissani ja ylpeä tuosta vuorin piiloissa sijaitsevasta kirjotusta kukkasesta! Ja lisäksi iloitsen, koska uskalsin vihdoin leikata tuon kankaan. Kyseessä on siis kirpparilta löydetty mieletön kangas, aitoa retroa, aitoa froteeta, alunperin jonkun sortin kylpyviitta kai. Pelko takapuolessa olen sovitellut siihen kaavoja, ettei vaan menis pieleen. Ja tänä aamuna uskalsin tarttua saksiin, ankarasti keskittyen. Ja kangas riitti, eikä vielä mennyt pieleen...

Raportoin myöhemmin lisää.


Lisään tähän vielä kaksi kuvaa iloisesta Kottaraisen pojasta, joka on riemuissaan, kun saa syödä ananaksia Isolla Haarukalla Aikuisten lautaselta. Hip hei!

Lapsi ja lintuhuppari

Ihanaa, Äiti Kottarainen pääsi tänään sopuun itsensä kanssa siitä, että mitä ommellaan ja mistä kankaasta ja pääsi kuin pääsikin ompelemaan koneella piiiitkästä aikaa. Poikaselle valmistui huppari, johon Äiti aplikoi lintusen taskuun. Molemmat ovat lopputulokseen tyytyväisiä. Äitin päässä muhii jo seuraava huppari, kevättakki, mielettömästä retrokankaasta. Siitä pian lisää, toivottavasti.

Pian lähdetään ystäväperhe I:n luo lauantaipäivällisille. Jippii!

Loma loppui, onneksi on perhe ja aurinko

Äiti Kottarainen ja Poikanen itse matkalla Anopin luokse syömään jäätelöä. Takana taas yksi työpäivä, mutta lomatunnelma oli vielä tallella. Senkin ruskuaiset, sanoo Iskä Kottarainen.

Ihanaa, meillä on oma perhe!

Hiihtoloma!

Äiti Kottaraisella on hiihtoloma! Ja tarpeeseen tuli se.

Lauantaina Äiti oli Helsingissä rimputtelemassa ystävä M:n kanssa. Koluttiin kauppoja ja syötiin itsemme tainnoksiin nepalilaista ruokaa. Ainoa ostokseni oli Mokon siivousliinat, jotka sitten unohdin ravintolaan. Eli kotiin toin vain väsyneen itseni. Pettymysten pettymys. Reissu oli kuitenkin ihana ja aika kulki siivillä.

Kohta lähdemme Kottaraisen kanssa toisen ystävä M:n luo katsomaan tytärtään ja hevosiaan. Muita suunnitelmia lomaviikolle on:

-leipoa pullaa
-maalata sormiväreillä
-kokeilla muovailuvahaa
-ommella jotakin ompelukoneella
-viettää Vaarin 60-vuotisjuhlia

Ystävät on Elämän Suola, varsinkin jos heillä on tanssimatto

Tällaisia valmistui täksi ystävänpäiväksi muutamalle armaalle. Ovat siis rintarosseja. Olen kokeillut lakanakankaalle printtaamista päivänä muutamana , jonka tuloksena syntyivät nämä rintamerkit. Suunnitelmissa on printata lisää ja liittää kuvia ainakin tauluihin ja vaatteisiin. Vielä pitää kuitenkin testata pesunkesto. Mahtavaahan noissa on se, että kuvien päälle voi kirjoa! Olen tyytyväinen!

Ystävänpäivä on ollut pahoista aavistuksista huolimatta kiva. Mentiin illalla ystäväperhe I:lle kylään. Olin leiponut piirakkaa, tarjolla oli myös prinsessakakkua sekä paras kaikista, tanssimatto. Siinä oli kuulkaa lapset heitteillä, kun äidit hiki päässä jorasivat kakkukaloreita mäjelle. Ihana vehje moinen matto! Haluan!


Kottaraisen kanssa on riidelty ruoka-asioista. Meillä ei enää tarjoilla liki kaksivuotiaille purkkiruokaa, vaan Hyvää ja Terveellistä äitin tekemää kotiruokaa. Kottarainen inhoaa Äitin ruokia. Nakkeja voi syödä kotona, koska senhän näkee paketista, ettei Äiti ole voinut niitä valmistaa. Alla olevassa kuvassa Kottarainen vetää Iskän tarjoilemaa purkkiruoka-ateriaa . Semperin lihapulla-ateria uppoaa nälkäiseen Kottaraiseen nanosekunnissa. Kyllä aukeaa suu linnunpojalla...


Ihanaa ystävänpäivää kaikille ystäville!

"Ole aina iloisella päällä,
niinkuin kissa liukkaalla jäällä!"

Kevät?

Ostin krookuksia ja jaoin ruukusta jokaiseen huoneeseen muutaman sipulin. Oi ihanuus! Tuossa lasissa asuu kuulkaa kevät.


Kottaraisen poikaa kummastuttaa mokomat trötöt hyvällä kiipeilyalustalla. Kuvauksen jälkeen krookukset menivät takaisin piirongin päälle.

Mitäs muuta meille kuuluu? Tammikuu meni noin vaan, siitä jäi muistojen plakkariin vatsatauti. Se se on vanhemmuden juhlaa jos mikä. Neljä koneellista pyykkiä tuli vuorokauden taaperosairastuvassa. Onneksi on kone, mikä pesee.

Käsitöitä ei ole ehtinyt väkästellä juurikaan. Muutama on aloitettu ja suunnitteilla on toista kymmentä. Aika näyttää, kuinka moni materialisoituu...

Lupaan yrittää päivittää useammin!