15 vuotta

Tänään Kottaraisen vanhemmat ovat pitäneet yhtä päivälleen 15 vuotta. Se se on pitkä aika. Ja toisaalta lyhyt. Ei ole tuntunut niin pitkältä. Ja ihan raakileita ollaan vielä. Parhaat ystävät myös. Yhdessä on helppo olla, ihan kuin olisi itsensä kanssa. Onneksi meillä on myös meidän ihanin Rakkauden hedelmä tekemässä meistä perheen.

Helppoa ei aina ole ollut, mutta tässä vaan ollaan!

Valmis!!!

Äiti Kottarainen on niiiiiiin tyytyväinen tähän tuotokseen. Kottarainen kävi eilen pasteeraamassa myös Turussa uudessa takissaan. Takki sopii justiinsa meidän Puutarhatontulle! Oi onnistumisen iloa! Huutomerkki!

p.s. Tänään oli kiva päivä. Aamulla ei mitään tiedetty, että illalla täällä olisi täysi talollinen Kottaraisen kummeja, jotka toisistaan tietämättä eksyivät sattumalta meille. Kahvia ja juttuja riitti, ja poikasella kiikuttajia.

Kurkkaus keskeneräiseen

Näistä palasista tulee kuulkaa vielä Kottaraisen kevättakki. Pakko oli laittaa kuva jo ihan alkutekijöissään olevasta projektista, koska olen äärettömän innoissani ja ylpeä tuosta vuorin piiloissa sijaitsevasta kirjotusta kukkasesta! Ja lisäksi iloitsen, koska uskalsin vihdoin leikata tuon kankaan. Kyseessä on siis kirpparilta löydetty mieletön kangas, aitoa retroa, aitoa froteeta, alunperin jonkun sortin kylpyviitta kai. Pelko takapuolessa olen sovitellut siihen kaavoja, ettei vaan menis pieleen. Ja tänä aamuna uskalsin tarttua saksiin, ankarasti keskittyen. Ja kangas riitti, eikä vielä mennyt pieleen...

Raportoin myöhemmin lisää.


Lisään tähän vielä kaksi kuvaa iloisesta Kottaraisen pojasta, joka on riemuissaan, kun saa syödä ananaksia Isolla Haarukalla Aikuisten lautaselta. Hip hei!

Lapsi ja lintuhuppari

Ihanaa, Äiti Kottarainen pääsi tänään sopuun itsensä kanssa siitä, että mitä ommellaan ja mistä kankaasta ja pääsi kuin pääsikin ompelemaan koneella piiiitkästä aikaa. Poikaselle valmistui huppari, johon Äiti aplikoi lintusen taskuun. Molemmat ovat lopputulokseen tyytyväisiä. Äitin päässä muhii jo seuraava huppari, kevättakki, mielettömästä retrokankaasta. Siitä pian lisää, toivottavasti.

Pian lähdetään ystäväperhe I:n luo lauantaipäivällisille. Jippii!