Hyvää, kaunista ja ihanaa!

Mitäs meillä joulukuussa tehtiin?

Lahjoja. Ensinnäkin villaballeriinoja. Kiitos ihanasta ohjeesta bloggaajalle!




Ja virkattuja leluja kummilapsille.


Välillä avattiin joulukalenterin luukkuja.



Tai leivottiin piparkakkutaloa. Äiti lähti päästään ja asensi taloon oikeat ikkunaklasit gelatiinista...


Meillä myös kiipeiltiin sängyssä.


Tunnelmoitiin lampun valossa.


Paketoitiin ja postitettiin lahjoja. Ja saatiin niitä mahoton kasa!


Loppukuu oltiin ihan vaan tonttuja.


Oli stressiä, hauskuuksia, suklaatia, onnen kyyneleitä, nuhaa, pikkujouluja, todistusrumbaa, kuusen koristelua, joululauluja ja rauhaa. Ihanaa!

IhAnAa jOuLuA kAikiLle!

Muistakaa hemmotella rakkaitanne ja itseänne siinä samalla. Erityisesti kannustan nauttimaan suklaata...

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille ensimmäisestä blogivuodesta. Lupaan kirjuutella säännöllisen epäsäännöllisesti myös vuonna 2008!

Valoa pimeydessä

Ruåtsalainen rautasänky

Kottaraisen vanhemmat ovat yrittäneet kuumeisesti löytää lapselleen rautasänkyä joululahjaksi. Poikanen taitaa pikkuhiljaa olla liian iso pinnasänkyyn ja sopivan uuden sängyn löytäminen ei ollutkaan ihan helppoa. Äiti Kottaraisen päähän oli pinttynyt ajatus vanhasta rautasängystä. Löytyihän lähistöltä muutama sellainen päästävedettävä, mutta niissä ei ollut lainkaan laitoja. Ja ilman laitoja Levoton Kottarainen tipahtaa varmasti sängystään alvariinsa. Yksi ihan kiva sänky olisi ollut Turussa, mutta hinta oli kovin suolainen. Useat soitot vanhan tavaran kauppoihin eivät tuottaneet mitään tulosta.

Iskä Kottarainen sitten avasi suunsa ruotsalaisen ystävän kuullen. Hetkessä Gunilla-ystävä oli jäljittänyt meille tämän kaunokaisen:

Äiti Kottarainen soitti myyjälle ja kaupasta sovittiin. Gunilla-ystävä lupasi hakea sängyn myyjältä ja toinen ystävä lupasi tuoda joulukuussa sängyn Suomeen. Maailma on joskus ihmeellinen, ystävät kutistaa sen ja ongelmat noin vain!

Meidän Pieni Poikanen täytti eilen kokonaista 1,5 vuotta! Toistan itseäni ja sanon, että miten se aika menee niin nopeasti? No, taitoja Kottaraiselta löytyy. Hän

-soittaa kitaraa, huuliharppua, rumpua, pianoa sekunnin pätkän ja vaatii aplodeja taputtaen itselleen kädet pään päällä. Kerta toisensa jälkeen.
-kiipeilee ihan mihin vaan, vaikka kiellettäisiin
-rakastaa vesileikkejä, suihkua ja saunomista, pillimehua, jäätelöä sekä juoksemista perä kanaa
-ei yhtään tykkää hampaitten pesusta, Äitin ruoista, kynsien leikkaamisesta eikä kieltämisestä
-silittää sylittelijän kättä, kun nukuttaa
-halaa usein ja joskus harvoin pussaa
-sanoo "apa" (lamppu, napa, pallo, banaani), "Äite", "Iss", "a-oo" (haloo) ja "ah-o" (oh-hoh)
-ymmärtää pitkiäkin puhuttuja ohjeita
-on ihanaakin ihanampi Armas Marakatti, Äitin Kulta ja Iskän Räpärällä

Kottaraisella on esiuhma. Iltaisin kaikki on tyhmää ja mikään ei ole kivaa. Pillimehuakaan ei saa vaikka kuinka parkuu ja talvipuku kutittaa. Äiti on tyhmä ja Iskä on tylsä. Vanhempansa yrittävät pysyä rauhallisina. Levänneenä Poikasen kiukku jopa naurattaa ja väsyneenä huudattaa.

Joululahjapaja toimii täydellä höyryllä. Sen mahdollistaa sairasloma, jolla Äiti Kottarainen on jalka paketissa. Kuvia lahjoista tulee kuitenkin vasta joulun jälkeen, jotta lahjojen saajat eivät ylläty ennen aattoa... Paljon on kuitenkin vielä tekemättä ja aika taitaa olla kohta kortilla. Joka vuosi sama juttu.

Hassu poika!

Tukka pystyssä, sukkahousut rutussa ja posket punaisina säntäilee kotonaan Takatukka-Elvis, myös Kottaraisen poikana tunnettu. Iso poika jo!

Viikon säästövinkki: käsitöitä kaalista

Tänään Äiti Kottarainen keitti kaalinpään. Siitä ei irronnut minkäänlaista kohua (vrt. Nyt-liitteen sarjamurhaaja-keitti-pään-kohu), vaan lehtiä, jotka oli nättejä.


Ja sitten käsityöosioon. Lehdyköistä voi pyöritellä pellillisen kääryleitä, kuten Marttain opetusvideo vuodelta 1946 ;) meille näyttää:




Pellillinen kääryleitä löysi tiensä uuniin. Muutama tunteroinen myöhemmin ne tarjoiltiin kera kermakastikkeen ja puolukkahillon. Aikamoista herkkua ovat!


Mukava ylläri tänään oli Eno Kottarainen kera tyttönsä, jotka porhalsivat ex tempore paikalle. Äiti Kottarainen oli väijynyt jo tovin tilaisuutta tehdä mutakakku, ja koska sopivia vieraita ei aiemmin ollut sattunut paikalle, niin nyt oli moisen herkun aika. Kertakaikkisen ihana kakku! Laitan ohjeen tähän, kannattaa laitella!

Mutakakku

kuusi annosta

200 g tummaa suklaata
200 g voita
1-2 dl makeutusjauhetta/1 dl hedelmäsokeria/raakasokeria
5 munaa
1-2 rkl mantelijauhoa

Sulata suklaa ja voi samassa kipossa vesihauteessa tahi mikrossa.

Lisää sokeri.

Lisää 5 munaa yksitellen, vatkaten joka kerta voimakkaasti.

Lopuksi lisää jauhot.

Vatkaa tasaiseksi ja työnnä uuniin 200 asteeseen 10-15 minuutiksi, kunnes kakku on pinnalta juuri ja juuri kypsä ja keskeltä tutiseva kun tönäisee vuokaa. Irtopohjavuoka on hyvä. Muista voidella ja (manteli) jauhottaa se.

Tarjoile kera keventävän kermavaahdon.

Tää on naiset Taivas!

p.s. Olipas ruoka-aiheinen viesti. Ja niin oli eilinenkin. Hmm. Elän syödäkseni, arvelen.

Pullapoika

Tänään Kottaraisen Äiti teki aamutuimaan puolen litran pullataikinan. Taikinan kohotessa käveltiin tunteroinen kirpakassa syysilmassa; Kottarainen otti tirsat, koska hänellä on nuha. Kotiin tultuamme kaivoimme pullataikinan pois mikrosta (pettämätön kohotuspaikka, ettäs tiedätte, mutta elkää laittako sitä mikroa päälle. Toivoo, nimim. näin tein...). Taikina olikin kohonnut valtavaksi, eikä mahtunut enää kulhoon.

Ja sitten leipomaan. Ensin jauhoja pöydälle, (ja lattialle ja housuille ja Äitin housuille) sitten taikinaa vaivaamaan. Ensin taikina oli Kottaraisen mielestä kovin epäilyttävää, vähän vain etusormella moista uskalsi kokeilla. Sitten Kottarainen huomasi, että Äiti käyttää veistä leipomisen apuna ja sohi taikinaansa pitkän tovin veitsellä. Ja uskalsi maistaakin. Hyvältä maistui!


Pulla paistettiin ja sitä tuijoteltiin uuninluukun läpi. Lounaan jälkiruoaksi Kottarainen söi koko leipomansa pullan! Poikanen selvästi nautti uunituoreesta pullasta, koska yhtä palaa hän pysähtyi ensin haistamaan, ennenkuin työnsi sen suuhunsa. Ihanainen pullapoika!

Pettymyksiä ja eksymisiä

Kottaraisen pesässä on ollut hiljaista. Täällä on yritetty hankkia uutta pesää, mutta rahat eivät taida riittää unelmaan. Pari vuotta kestänyt kodin etsintä siis jatkuu, vaikka ilmassa on aikamoista turnausväsymystä.

Eilen Kottaraisen pesästä lennettiin Äiti Kottaraisen serkun häihin Helsinkiin. Kallion kirkkoa etsittiin tunteroinen. Hermo kiristyi perheen vanhempien sisällä ja juoksumatka autolta kirkolle oli kovin hiljainen.



Paikalle päästiin sopivasti myöhässä, jotta saatiin aikaan näyttävä sisääntulo. Kottarainen söi kirkossa rusinoita ja tuttia mölyn minimoimiseksi.

Juhlapaikalla Poikanen juoksi väsymättä, söi kakkua ja kiljahteli. Kotiin päästiin kätevästi: poikaselle lähtiessä yökkärit päälle ja puuro naamaan, autoon nukkumaan ja nukkuvana peiton mutkassa kotiovelta sänkyyn. Tämä oli suunnitelma ja kerrankin se toimi! Jippii!

Nyt siellä kasvaa pieniä sieviä sieniä

Kottarainen sai uuden hienon syyshupparin. Vieroksun kuitenkin yli kaiken ylimiehekkäiden vaatekappaleiden pukemista pikkuisen Poikasen päälle ja siksi hupparin löytäminen olikin todella vaikeaa. Ei tummansinistä, ei snoopyapuhiatikruataimuutakaandisneytä, tahi maastokuvioita kera autojen Kottaraiselle, pliis. Lopulta löytyi ruskea perussetti, jonka taskussa oli vaan pikkuinen teksti. Päälle Äiti Kottarainen askarteli sienimerkin ja toiseen taskuun löysi tiensä pikkuinen etana. Kottaraisen mielestä erityisen mukavia ovat sienen napit.

Kottarainen ilmaantui paikalle, kun kuvattiin ja oli vielä tuolikin, johon kiivetä.

Ylös oli kuitenkin kiire, katselemaan ikkunasta.

Sinne meni. Kuvassa myös huppari. Kamera ei ihan ehtinyt taaperoisen liikkeisiin mukaan.


Iltapuhteina Äiti Kottarainen aloitti lapselleen villatakin. Ruskea palmikkoneule siitä pitäisi tulla, katsotaan kuinka käy.

Ehkäpä takkinen valmistuu piankin, koska Iskä Kottarainen on periaatteen mies. Siitä johtuen meillä ei enää näy telkkarista mitään eli puhdetöitä kynttilän valossa on luvassa tänä syksynä. Onko kellään Greyn anatomiaa DVD:nä?????

Kastajaiset

Tänään Kottaraisen pesästä lennettiin kohti Lahtea. Matkaan meni melkein neljä tuntia, koska Poikanen piti syöttää, vaipattaa ja viihdyttää useammin kuin oli ajateltu. Mutta ajoissa oltiin, tosin vaatteiden vaihtoon jäi Kottaraisen perheelle kokonaista viisi minuuttia aikaa.

Kaste toimitettiin ja Äiti Kottaraisesta tuli Väinö Matiaksen kummitäti. Sisarensa sai nimekseen Vilma Matilda. Hienot on nimet ja lapset myös! Kastetoimituksen ajan Iskä Kottarainen paimensi sata lasissa painavaa Poikastaan lähinnä pihanurmella, sisään lapsonen taaperoi vain virsien ajaksi. Sitten syötiin kakkua ja salaattia ja paimennettiin ylikierroksilla touhottavaa Kottaraista.


Hamekin moisessa touhussa meinasi pudota kertakaikkiaan pois päältä...



Vaan hauskaa oli ja kotimatkakin sujui muutamalla pysähdyksellä. Nukkumaan Poikanen saatiin vain tuntia normaalia myöhempään. Kiitos kivasta päivästä Väinö ja Vilma kera vanhempiensa!

Vahdinvaihto

Kottaraisen pesässä on nyt päivisin miesvalta. Äiti Kottarainen on palannut töihin ja Iskä Kottarainen ja Poikanen mellastavat nyt kotona. Kolme päivää takana ja kaikille kuuluu hyvää. Äitillä melkein hajosi pää, kun Kottarainen päätti innostua valvomaan öitä uudelleen heti, kun piti herätyskellon kanssa nousta aamuisin. Onneksi Poikanen taisi palata takaisin vanhoihin tapoihinsa, koska viime yönä nukuttiin entiseen malliin koko pesue. Työelämään palaamisesta on myös ollut se hyöty, että työ on enää vain työtä, nyt on oma perhe tärkein. Ja niinhän sen pitää olla!

Kiirettä pitelee, yritän ryhdistäytyä kirjoittelemaan pian lisää. Lisään kuitenkin tähän loppuun, että minusta tulee pienen Auvon kummitäti 25.8. Oi, olen ylpeä ja onnellinen moisesta kunniatehtävästä!

Myös kuvia luvassa myöhemmin...

Mustikassa (sekä Äiti että lapsen naama)

Äiti meni mustikkaan ystävän kanssa. Mustikoita ja juttua piisasi. Äiti tuli kotiin ja leipoi piirakan. Lapsi oli iloinen ja söi Ihan Itse Omalta Lautaselta piirakat parempiin suihin. Kaikilla oli kivaa ja piirakka oli hyvää. Pakastimeenkin meni jokunen rasia mustikoita. Äiti suunnittelee jo uutta reissua huomiselle, mutta aika näyttää, toteutuuko.



Kottaraisella on muutama sana, eikös se silloin tarkoita että on sanavarasto? Ooh, juhlallista. Äiti on "äitä, äittä, äiti tai (henkilökoht. suosikki) äiti-ti" ja Iskä "i-täi". Siinäpä on tärkeät ja hyvät sanat poikanen valinnut.

Kiipeäminen on päivän juttu. Tuoleille, pöydille, ikkunalaudalle, portaille käy kiipijän matka. Päätä huimaa vain vanhemmilla ja kiipeävä Kottarainen räkättää iloisesti kajahteleville "EI!" huudoille. Ja kiipeää taas.

Huokaus.

Pikkiset ihmiset

Saanko esitellä, Auvo ja Helmi, ikä 5 päivää, Iskä Kottaraisen väräjävissä käsissä. Onnea vielä vanhemmilleen ja koko suvulle suloisista ihmisentaimista!

p.s. Ei meidän Kottarainen vaan ollut koskaan NOIN pieni, vaikka olikin. Muisti on lyhyt kuin pissaliisan hame, huomaan.

Syntyneitä

Eilen kello 19.51 synnytti Paras Ystävä urheasti pienen pojan ja viisi minuuttia myöhemmin syntyi hänelle pikkuinen siskolikka. Onnea uudelle perheelle, tervetuloa maailmaan Helmi ja Auvo! Täti on onnesta soikeana, itku on linssissä ja ajatukset Lahdessa. Voi pieniä varpaita, ruttuisia reisiä ja pikkiriikkisiä suita.

Puikoilla tuloillaan on pikkuruisia pipoja kaksin kappalein, ihanan pehmeää bambulankaa ovat ne. Iik iik!

Lahjottu

Eilen täytin jälleen 18 vuotta. Kottaraisen Iskä ymmärsi kerrankin lukea ajatuksia ja lahjoittaa tällaisen pallollisen kassin. Kassi on vahakangasta ja siis täydellisen sopiva haisaappaiden kanssa. Saappaita on tarvittukin viime päivinä, kun tuulesta ja sateesta huolimatta on täytynyt kökkiä hiekkalaatikon reunalla. Kottarainen on kuitenkin syötävän söpö, kun hän istuu lätäkössä kurahousut jalassa ja läiskyttää vettä leveä hymy kasvoillaan.

Siirille terveiset ja Äidilleen myös!

A day at the beach

Tätä päivää on vietetty rannalla Säteen ja Valtterin kanssa. Pojat plutasivat rantavedessä, kaikki saivat tonnikalapatonkia, mansikoita ja jäätelöä. Kukaan ei palanut eikä tullut paarman syömäksi. Mukavaa oli kaikin tavoin! Kiitos ystäville kyydistä ja seurasta!

Ihanaa, Poikanen nukkuu kuin tukki...

Onni

Poikasen uni on kauneinta maailmassa. Sitä pitää suojella ja vartioida. Tässä on meidän koko maailma, täydellisen hiljainen rikkumaton rauha ja tyven.

Kesäkäsitöitä

Kottaraisen pojan virkatut eläimet lisääntyvät. Elokuussa vietetään Kottaraisen nimipäivää, jolloin tämä Kasvoton Kani, silloin toivottavasti kasvollinen, pääsee kaltaistensa joukkoon. Neiti Kanilla on pinkki liivihame, jossa on oranssit tereet ja tasku.


Itselleen Äiti on ristipistoillut ja ommellut nämä ompelutarvikkeet. Kyllä nyt passaa ompeluksia harrastella.


Tällaiset rintarossit askartelin jo tovi sitten Molly Chickenin blogin tutorialin avulla. Jos innostut, niin ohjeet on loistavat ja toteutus helppoa. Ja lopputulos aikamoisen hurmaava! Olen kannisellut noita kesäkassien kyljessä pitkin kyliä. Ja tyttömäisiä ovat!


Kirpputorilta Äiti osti (itselleen) Kottaraiselle vuodelta 1975 olevat Oran nukenvaunut. Niissä Poikanen on työnnellyt elukoita ees ja taas touhukkaana. Päiväunet elukoilla tuppaavat katkeamaan rajusti, kun Kottarainen tarraa tassuun kiinni ja heittää pientareelle. Ja matka jatkuu. (Huomatkaa Äiteen varvastossurusketusraidat! Aika hulvattomat!)



Muuten menee mukavasti. Pyöräilty on ja torikahveja juotu, uusia perunoita testattu ja mansikoita myös. Enemmän aikaa pitäisi jostain saada käsitöiden tekoon, kun kirjastostakin löytyi oiva opus nimeltään "Äiti neuloo ja virkkaa". Melkoisen asenteellinen nimi!

Suvun miehillä pyyhkii heikommin. Iskänen on kauhiassa kesälentsussa ja Eno Elmeri kylmässä Islannissa valassafarilla. Taitaapa empatiat olla ensimmäisen äijän puolella. Komiaan nenään mahtuu paljon nuhaa, on meilläpäin todettu viime päivinä.

Kiitos vierailijoille! Tulkaahan taas!

Hardcorevirkkausta, mustaa jäätelöä ja varpaat

On vaikeaa virkata, kun langan toisessa päässä roikkuu yksi kappaletta virnisteleviä Kottaraisia.


Siinä puuhassa menee solmuun sekä lanka että Äiti-Poika-suhde.


Kottarainen haluaa aina maistaa kaikkea. Myös hyvin mustaa jäätelöä. Maistamisen jälkeen voi siirtyä sohvalle hieromaan naamaa sohvatyynyihin.


Turhuutta on maailmassa monenmoista. Hyvin Tarpeellista on akrylaattigeelatut kesävarpaat timangilla ja varvaskorulla. Oih, nätti nätti.

Le Kaappi

Le Kaappi on saapunut. Sukulaismiesten ja melko tuntemattomien ohikulkijoiden avustuksella kaappi saatiin varastoon kuivumaan. Tällä hetkellä se ei mahdu meille, mutta ehkäpä jo pian meillä on uusi koti, jolloin kaappi löytää paikkansa.

Oi oi onnea, on se vaan niiiiiiin ihana.

Kankaita ja mansikoita

Kesän ensimmäiset mansikat ostettiin ja syötiin tänään! Kylläpä ne tuoksuivat kesältä ja maistuivat myös.


Kottaraisen Pottarainenkin maisteli mansikoita hyvällä halulla. Mekastus oli melkoinen heti kun suu oli tyhjä, lisää piti saada HETI! Muutenkin tahtoa alkaa löytyä meidän vuosikkaasta enemmän kuin toivottavaa olisi. Kiukkua kiljutaan vaikka kirjalle josta ei löydy ihanaa auringonkuvaa ihan vaan siitä syystä, kun se on eri kirja kuin se aurinkokirja... Maailmantuska on valtaisaa ja kovaäänistä.


Kävin tänään kangaskaupassa. Sieltäpä löytyi aarteita palalaatikon kätköistä. Mansikkakuvassa ollut punainen ruusukangas, joka saattaa jalostua kassiksi tai sitten ei, sekä nämä ihanuudet. Päällimmäisenä ruskeaa vaaleanpunaisilla pilkuilla, sitten kaksi Laura Ashleyn ruusukangasta. Molemmista tulisi ihana laskosverho ikkunoihin joita minulla ei vielä ole, mutta ehkä vielä joskus on... Ostin myös polvekenauhaa sekä pörriäisnauhaa. Ihan vaan muuten vaan ja inspiraation varalle.


Päivänä muutamana käytiin Miehen kanssa katsomassa tonttia. Tontilla olikin pikkuinen vanha talo ja talossa kaappi, joka oli pakko saada. Ei kun naapuriin ja tittididiiii, kaappi on nyt mun. (Oikeasti kaikki oli PALJON monimutkaisempaa, mutta se siitä.) Kuva kaapista tulee heti, kun se on saapunut meille. Mutta voin kertoa, että se on valkoinen iso vanha kolhuinen vaatekaappi tuplaovilla ja niin kaunis, vähän kuin tämä. The kaappi on kuitenkin minusta kauniimpi, siinä on kaareva yläosan puuleikkaus ja kaksi vetolaatikkoa ovien alla. Oih.

Kiits taas kaikille ihanille, jotka ovat käyneet ja ilahduttaneet. Tulkaahan taas!