Kottarainen 1 vuotta!

Oli vieraita, laulua, naurua, kahvia, kakkua, lahjoja, lapsia, mummeja, vaareja, enoja, tyttöystäviä, omenankukkia ja kertakaikkisen ihana päivä.

Nyt on nukkuva Kottarainen ja haikeita onnenkyyneleitä valutellut uupunut Äiti.

Vieraat: kiitos!

Kahvia ja synttärikiireitä

Tässäpä on pitänyt kiirettä Äitillä ja Kottaraisella. Äiti on laitellut synttäreitä ja Kottarainen on auttanut. Hän on kaatanut jauhoja (sekä pissannut) lattialle, painanut salaa ompelukoneen paininjalkaa, sekoittanut ompelutarvikelaatikon ja viettänyt muutenkin touhukasta apulaisen elämää. Äitillä aika on lähinnä mennyt Kottaraisen auttamisten siivoiluun. Onneksi edes jokunen muffinssi, suklaa-saksanpähkinä-sellainen, on tiensä pakastimeen löytänyt.

Kottarainen on myöskin saanut juhlahousut, jotka laitetaan myös viralliseen 1-vuotiskuvaan päälle. Housuissa oli hommaa kerrakseen, niitä muutettiin moneen kertaan. Vielä puuttuu napit, mutta muuten housuttimet ovat sopivat.



Äiti kaivoi keskeneräisten käsitöiden ehtymättömästä varastosta 30 kappaletta virkattuja neliöitä. Ne on virkattu silloin, kun Kottarainen oli vielä mahassa ja Äiti tiesi erehtymättömällä ÄidinVaistolla hänen olevan tyttö. Neliöistä piti tulla vaunupeitto. Sitten iski kauhea turvoke käsiin ja virkkaus ei onnistunut enää. Ja sitten syntyi ei -tyttö Kottarainen ja neliöt jäivät. Jossain välissä niistä piti tulla tyyny, mutta ei. Mutta nyt niiden kohtalo on valjennut: niistä tulee Äidille päheä uusi työkassi! Toinen puoli on jo valmiina:


Vuoriksi tulee punainen kangas. Olen tyytyväinen jo tähän vaiheeseen, mietin jo miten ihana kassi se on kantaa töihin.

Ystävän kanssa käytiin jälleen kahvilla. Parannettiin maailmaa ja muisteltiin, miten helppoa oli käydä kahville, kun Poikaset vielä pötköttivät tunnin jos toisenkin vaunuissa nukkumassa tai viihtyivät sylissä. Toista on nyt. Kottarainen juoksi keittiöön, konttasi pöytien alla ja veteli verhoja. Nautinnollista ja kiireetöntä kahvihetkeä sulle vaan, Äiti!

Kiitos taas kaikille ihanille vierahille! Tack också till Gunilla för dina vänliga ord. Jag blev alldeles röd på ansiktet, jag blev så glad!

KotiEläimiä ja kotieläimiä

Tässä poseeraavat ystävykset Herra Karhu ja Kissa. Herra Karhu on Kottaraisen KotiEläin jo joululta 2006, jolloin se ilmestyi paketista. Kissalla on kevään kunniaksi yllään limenvihreä huppari. Kissa on ihan uusi, eikä se ole vielä tavannut Kottaraista, koska on syntymäpäiväyllätys. Kissa siis joutuu viettämään viikon lahjapaketissa ennen pääsyä takaisin Herra Karhun seuraan.



Äiti on virkannut Kissan ja Herra Karhun, sillä hänellä on Suunnitelma. Äiti aikoo lahjoittaa Poikaselleen jokaisena merkkipäivänä virkatun eläimen, kunnes Poikanen ymmärtää vaatia Äitiä lopettamaan. Ja kaikki tämä vaan siksi, että virkatut eläimet ovat Äitin mielestä ihania, Poikaselta ei kysytä. Ja jos kysyttäisiin, olisi vastaus varmaankin: "täi täi", mikä on vakiovastaus kaikkeen tällä hetkellä.

Tänään Kottarainen vietiin kotieläinpuistoon. Siellä hän katseli eläimiä, pelkäsi niistä hyvin kovaäänisiä hanhia ja söi jäätelöä sekä eväsviilin. Vanhempansa taisivat olla enemmän innoissaan elukoista kuin Poikanen itse. Kamerasta loppui patteri heti kun päästiin kuvauspaikalle, niin kuin yleensä käy aina tosielämässä. On se vaan niin semmosta.

Kiitos jälleen kaikille visiteeraajille!

Nilfisk-pölynimuri on pystyasentoinen ja muita huomioita

Eilen soitti Kottaraisen Vaari ja toi suuren paketin muassaan. Paketista paljastui tällainen ihanuus:


Ihanuus on kotoisin täältä. Onneksi Pesästä löytyi muutama valmismuffinssi, jotta kupu saatiin heti kahvipöytäkäyttöön. Kuvassa mukana on Maatalousnaisten julkaisu n:o 37, Emännän kodinhoito-opas. Kertakaikkisen hyödyllinen opus, katsokaapa vaikka tarpeellinen tietoisku kuvineen pölynimureista:


Kottaraisen mielestä mukavinta Vaarin paketissa oli kuitenkin itse paketti, sinne mahtuu koko poika sekä joukko leluja. Pylly pystyssä Poikanen äheltää lootassaan ja vanhempansa nauravat kulman takana.


Olen viettänyt Kottarais-vapaita hetkiä leipomalla pakastimeen synttäritarjoiluja. Pakkasessa pötköttää nyt feta-oliivi- sekä kinkku-paprika-muffinsseja kera sipulipiirakan. Kaikki on tähän asti tuntunut onnistuneen, mutta katsotaanpa miten käy, kun aloitan huomenna makeiden tarjottavien laittelun. Suunnitelmissa on vihreä prins(essa)sikakku sekä vaniljainen raparperijuustokakku. Hyvältä kuulostaa, mutta totuushan on usein toisenlainen kuin saduissa. Tässä kuitenkin kuva kinkku-paprika-muffinsseista, vielä vuoassa:

Nyt olisi suunnitelmissa ottaa sulamaan brownieseja, iltapäivällä uusi ihana kupu pääsee jo edustamaan, kun Ystävä Poikineen tulee meille leikkimään. Se on hyvä se, Poikanen ei keksi jälleen yksinään muuta kuin pahantekoa. Pakastimen johto on ollut tänään jo kahdesti irti seinästä.

Kiitos jälleen kaikille ystäville, jotka ovat vierailleet ja kommentoineet. Please come again!

Matkailu avartaa!

Kottaraisen pesässä on jälleen koko perhe kotona. Kottarainen ja Äitinsä vierailivat Lahdessa Kummitädin luona. Kummitädin vatsa oli Kottaraisen kummastuksen aiheena, vähän vain hän uskalsi taputtaa tulevia leikkikavereita. Äiti toimi au pairina sohvalla köllöttelevälle Tädille, jotta kaverit ymmärtäisivät pysyä mahassa vielä tovin. Kottarainen viihtyi kyläilemässä ja harjoitteli ahkerasti uutta taitoaan: kävelyä. Sunnuntain jälkeen matkat ovat vaan pidentyneet, nyt säkällä taittuu jo kolmekin meetriä. Taitava! Ihanaa ja haikeeta on moinen meno vanhempien mielestä.

Reissussa juhlittiin Kummitädin ja Äidin tulevia 18-vuotisynttäreitä ;) sekä Kottaraisen ensimmäistä syntymäpäivää, kaikkia etukäteen. Kummitäti kun on ilmeisestikin estynyt muutaman viikon päästä. Hän on joko edelleen sillä samalla sohvalla tai sitten Äiti. Juhlissa oli vaaleanvihreä Prinsessakakku ja kaksi vierastakin. Lahjat olivat mieluisia. Kummitädille annettiin kermakko ja sokerikko. Äiti sai tämän:


Eikö olekin mielettömän ihana? Kottarainen sai mahtavan lippalakin, siinä on päärynöitä mustalla pohjalla.




Viime metreillä Kottarainen sai vielä kylpyankkakokoelmaansa uusia yksilöitä. Nämä ihanuudet osti Äiti juuri ennen junan lähtöä ja ne olivatkin tarpeen junamatkalla kiukkuisen Poikasen viihdyttämisessä.



Onneksi IskäKottarainen ymmärsi huoltaa lastaan loppuillan ja Äiti sai nauttia jogurttirusinoita, rauhaa ja Euroviisuhuumaa.

Kiitos kaikille ihanille kommenteista ja vierailuista. Ne ovat olleet ilahduttavia.

Kiitos Tack

Olen ollut niin innoissani kommenteista, joita olette jättäneet, että vallan! Kiitos siis jokaiselle: Säde, Outsa Hörhölä, Mia, Satu ja Maija ;) sekä lapsoset. Tulkaahan uudestaankin. Olitte mielessäni, kun kuvasin aamupäiväkahvini (kekseissä on teille viesti; klikkaa kuvaa, niin saat sen suurenemaan).



Kottarainen on Mummin kanssa rataskävelyllä kevätsäässä. Äiti ja Iskä nauttivat hetken hengähdyksestä istumalla vierekkäin koneilla. Ei vetele tämä! Lähdenkin kauppaan ja Iskänen saa imuroida. Sitten voi taas väsäillä päiväuniaikaan käsitöitä hyvällä omallatunnolla.

Hälsningar till Gunilla, jag vet att du visiterar. Kom igen, snälla, och lämna en komment. Kyss!

p.s. Vielä Kummitustädillekin suukkoset, kun ehdit käymään. Juu, pöljä olen, kuvaan yllätyksen ja laitan nettiin ja sitten vielä ohjailen yllätyksensaajan sivuille yllättymään. Tyypillistä. Vaan etpäs tiedä, mitä siellä sisällä on... Haa, nyt hullua jännittää!

Aikainen Kottarainen virkkuun nappaa

Aamulla seitsemältä Pesässä oli jo aamupuurot syöty ja päästy pitkälle uuteen päivään. Yritin kouluttaa lastani leikkimään hetken yksinään(!), joten virkkailin pyörylöitä, joista ehkä joskus tullee kukkaro. Kuvaan pääsi myös Kottaraisen lempilelu, Kilinäukko.

Kottarainen osallistui jälleen, ensin kiskomalla taustakangasta, sitten viemällä Ukkelin ja lopuksi hän tahtoi kameran.


Minkälainenkohan virnuileva viikari tuosta vielä kehittyy, kun vähän kasvaa??? Voi Äitiä, voi Iskää!


Kymmeneltä oltiinkin jo kävelty tovi jos toinenkin ja Äitin onneksi Kottaraiselta loppui virta tämän ihanuuden edessä. Äiti sai nauttia hetken rauhaa ja ison latten kauniista kupista. Sepäs tuli tarpeeseen, koska meno on jatkunut hermoja raastavana kotiin tulon jälkeenkin. Ei maistu ruoka, kitisyttää ja Äitin lahje on ainut paikka jossa voi olla. Aargh.

Päiväunia ja seuraavaa kahvikupillista odotellessa.

Piirsin bannerin

Siinähän se nyt komeilee, itse piirretty ja skannattu ja kuvankäsittelyohjelmalla sopivaksi pienennetty banneri. Kiitoksia vaan Pesän tietokonevastaavalle avusta ja pitkistä pinnoista.

Kottaraisen yksivuotissyntymäpäivät lähestyvät huimaa vauhtia. Tihveröidyin lopulta ja sain aikaiseksi kutsut. Idea löytyi vanhasta Glorian Kodista, aiheena kuvien ja käärepaperien kierrätys.


Yksinkertainen on kaunista?


Ja kaikki pallollinenkin on minusta kovin kaunista!

p.s. Jos luet tätä, odotan innolla kommenttiasi. Jätä sellainen, ole kiltti.

Ooooh, minulla on blogi!

Olen juuri onnistunut luomaan itselleni oman blogin! Ja jos joku onnistuu tämän lukaisemaan, niin tervetuloa vaan.

Tämä blogi käsittelee kahta asiaa: meidän Kottaraista ja Äitin käsitöitä. Kottarainen on meidän Poikanen, 11 kuukautta ja 6 päivää. Äiti on 32 ja rakastaa käsitöiden tekoa. Kottaraisen pesässä asustaa myös Iskä, joka rakastaa Kottaraista ja Äitiä.

Ensimmäinen julkaistava käsityö on synnytyskertomuskirja parhaalle ystävälle, joka odottaa esikoisiaan, eli siis kaksosia. Kirja on ostettu, mutta sen kansi on aplikoitu retrokukkasilla, muliinilangoilla ja helmillä. Ja paljeteilla. Kuvaan pääsi myös kaunis teepurkki. Ja Kottaraisen käpälät. Nepä ovatkin nykyään joka paikassa, missä tapahtuu.


Tässäpä vielä lähikuva kannesta ja kirjonnoista (vähän ikävästi kuultaa kirjontaharppaukset taustakankaan läpi):

Ja viimeiseksi osallistuva Kottarainen, joka on oppinut poseeraamaan kameralle. Hymy irtoaa heti, kun punasilmäisyydenestovalo syttyy.


Sellaisia kevätpuuhia on Kottaraisen pesässä ollut viime päivinä. Lisää puuhia taitaa seurata pian, kunhan Iskä auttaa Äitiä blogin ulkoasun suunnittelussa ja Äiti piirtää blogiinsa kauniin bannerin. Näihin kuviin ja tunnelmiin.