skip to main |
skip to sidebar
Muistakaa hemmotella rakkaitanne ja itseänne siinä samalla. Erityisesti kannustan nauttimaan suklaata...
Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille ensimmäisestä blogivuodesta. Lupaan kirjuutella säännöllisen epäsäännöllisesti myös vuonna 2008!
Kottaraisen vanhemmat ovat yrittäneet kuumeisesti löytää lapselleen rautasänkyä joululahjaksi. Poikanen taitaa pikkuhiljaa olla liian iso pinnasänkyyn ja sopivan uuden sängyn löytäminen ei ollutkaan ihan helppoa. Äiti Kottaraisen päähän oli pinttynyt ajatus vanhasta rautasängystä. Löytyihän lähistöltä muutama sellainen päästävedettävä, mutta niissä ei ollut lainkaan laitoja. Ja ilman laitoja Levoton Kottarainen tipahtaa varmasti sängystään alvariinsa. Yksi ihan kiva sänky olisi ollut Turussa, mutta hinta oli kovin suolainen. Useat soitot vanhan tavaran kauppoihin eivät tuottaneet mitään tulosta.
Iskä Kottarainen sitten avasi suunsa ruotsalaisen ystävän kuullen. Hetkessä Gunilla-ystävä oli jäljittänyt meille tämän kaunokaisen:
Äiti Kottarainen soitti myyjälle ja kaupasta sovittiin. Gunilla-ystävä lupasi hakea sängyn myyjältä ja toinen ystävä lupasi tuoda joulukuussa sängyn Suomeen. Maailma on joskus ihmeellinen, ystävät kutistaa sen ja ongelmat noin vain!
Meidän Pieni Poikanen täytti eilen kokonaista 1,5 vuotta! Toistan itseäni ja sanon, että miten se aika menee niin nopeasti? No, taitoja Kottaraiselta löytyy. Hän
-soittaa kitaraa, huuliharppua, rumpua, pianoa sekunnin pätkän ja vaatii aplodeja taputtaen itselleen kädet pään päällä. Kerta toisensa jälkeen.
-kiipeilee ihan mihin vaan, vaikka kiellettäisiin
-rakastaa vesileikkejä, suihkua ja saunomista, pillimehua, jäätelöä sekä juoksemista perä kanaa
-ei yhtään tykkää hampaitten pesusta, Äitin ruoista, kynsien leikkaamisesta eikä kieltämisestä
-silittää sylittelijän kättä, kun nukuttaa
-halaa usein ja joskus harvoin pussaa
-sanoo "apa" (lamppu, napa, pallo, banaani), "Äite", "Iss", "a-oo" (haloo) ja "ah-o" (oh-hoh)
-ymmärtää pitkiäkin puhuttuja ohjeita
-on ihanaakin ihanampi Armas Marakatti, Äitin Kulta ja Iskän Räpärällä
Kottaraisella on esiuhma. Iltaisin kaikki on tyhmää ja mikään ei ole kivaa. Pillimehuakaan ei saa vaikka kuinka parkuu ja talvipuku kutittaa. Äiti on tyhmä ja Iskä on tylsä. Vanhempansa yrittävät pysyä rauhallisina. Levänneenä Poikasen kiukku jopa naurattaa ja väsyneenä huudattaa.
Joululahjapaja toimii täydellä höyryllä. Sen mahdollistaa sairasloma, jolla Äiti Kottarainen on jalka paketissa. Kuvia lahjoista tulee kuitenkin vasta joulun jälkeen, jotta lahjojen saajat eivät ylläty ennen aattoa... Paljon on kuitenkin vielä tekemättä ja aika taitaa olla kohta kortilla. Joka vuosi sama juttu.
Tukka pystyssä, sukkahousut rutussa ja posket punaisina säntäilee kotonaan Takatukka-Elvis, myös Kottaraisen poikana tunnettu. Iso poika jo!
Tänään Äiti Kottarainen keitti kaalinpään. Siitä ei irronnut minkäänlaista kohua (vrt. Nyt-liitteen sarjamurhaaja-keitti-pään-kohu), vaan lehtiä, jotka oli nättejä.
Ja sitten käsityöosioon. Lehdyköistä voi pyöritellä pellillisen kääryleitä, kuten Marttain opetusvideo vuodelta 1946 ;) meille näyttää:
Pellillinen kääryleitä löysi tiensä uuniin. Muutama tunteroinen myöhemmin ne tarjoiltiin kera kermakastikkeen ja puolukkahillon. Aikamoista herkkua ovat!
Mukava ylläri tänään oli Eno Kottarainen kera tyttönsä, jotka porhalsivat ex tempore paikalle. Äiti Kottarainen oli väijynyt jo tovin tilaisuutta tehdä mutakakku, ja koska sopivia vieraita ei aiemmin ollut sattunut paikalle, niin nyt oli moisen herkun aika. Kertakaikkisen ihana kakku! Laitan ohjeen tähän, kannattaa laitella!
Mutakakku
kuusi annosta
200 g tummaa suklaata
200 g voita
1-2 dl makeutusjauhetta/1 dl hedelmäsokeria/raakasokeria
5 munaa
1-2 rkl mantelijauhoa
Sulata suklaa ja voi samassa kipossa vesihauteessa tahi mikrossa.
Lisää sokeri.
Lisää 5 munaa yksitellen, vatkaten joka kerta voimakkaasti.
Lopuksi lisää jauhot.
Vatkaa tasaiseksi ja työnnä uuniin 200 asteeseen 10-15 minuutiksi, kunnes kakku on pinnalta juuri ja juuri kypsä ja keskeltä tutiseva kun tönäisee vuokaa. Irtopohjavuoka on hyvä. Muista voidella ja (manteli) jauhottaa se.
Tarjoile kera keventävän kermavaahdon.
Tää on naiset Taivas!
p.s. Olipas ruoka-aiheinen viesti. Ja niin oli eilinenkin. Hmm. Elän syödäkseni, arvelen.
Tänään Kottaraisen Äiti teki aamutuimaan puolen litran pullataikinan. Taikinan kohotessa käveltiin tunteroinen kirpakassa syysilmassa; Kottarainen otti tirsat, koska hänellä on nuha. Kotiin tultuamme kaivoimme pullataikinan pois mikrosta (pettämätön kohotuspaikka, ettäs tiedätte, mutta elkää laittako sitä mikroa päälle. Toivoo, nimim. näin tein...). Taikina olikin kohonnut valtavaksi, eikä mahtunut enää kulhoon.
Ja sitten leipomaan. Ensin jauhoja pöydälle, (ja lattialle ja housuille ja Äitin housuille) sitten taikinaa vaivaamaan. Ensin taikina oli Kottaraisen mielestä kovin epäilyttävää, vähän vain etusormella moista uskalsi kokeilla. Sitten Kottarainen huomasi, että Äiti käyttää veistä leipomisen apuna ja sohi taikinaansa pitkän tovin veitsellä. Ja uskalsi maistaakin. Hyvältä maistui!
Pulla paistettiin ja sitä tuijoteltiin uuninluukun läpi. Lounaan jälkiruoaksi Kottarainen söi koko leipomansa pullan! Poikanen selvästi nautti uunituoreesta pullasta, koska yhtä palaa hän pysähtyi ensin haistamaan, ennenkuin työnsi sen suuhunsa. Ihanainen pullapoika!
Ja virkattuja leluja kummilapsille.
Meillä myös kiipeiltiin sängyssä.
Loppukuu oltiin ihan vaan tonttuja.
