Raparperitaivas

Pienen pojan jalat juoksevat mökin satupuutarhassa vikkelään vikkelään.



Talon kulmalta aurinkoon ja kohti raparperiviidakkoa.


Ne on isoja, yhtä isoja kuin poika itse. Ja pörriäisiäkin!


Lomalla Äititkin jaksaa hassutella ja leipoa paljon piirakkaa.


Taivas on kesällä helppo tavoittaa; tarvitaan vain raparperia, aurinkoa ja vähän vaniljaa.

Tänne tullaan pian uudestaan, yöksikin, kunhan on vähän lämpimämpää. Tämä on meidän kesätaivas ja satumetsä.

Kolme vuotta sitten...

... Kottarainen oli seitsemän minuuttia vanha. Samalla syntyi Äiti Kottarainen. Maailma ei ollut enää entisensä, vaan uusi ja erilainen. Aika meni kahtia, ennen ja jälkeen.

Kiitos, ihana Poikaseni, jokaisesta päivästä kanssasi. Olet avannut minulle uudestaan maailman, jonka olin jo unohtanut. Leppäkertun ja muurahaisen maailman, suurten pettymysten ja suurten ilojen maailman. Sinusta on kasvanut ihana poika, joka valaisee jokaisen päivän. Olet kauneinta, mitä olen koskaan nähnyt. Rakastan sinua, oma Kottaraiseni, Äitin Laululintunen.

Ompeluseuroissa ja annan hyvän kiertää

Lauantaina Äiti Kottarainen pääsi hartaasti odottamaansa ompelukerhoon. Ystävällinen kerhoemäntä neuvoi sukkakoiran tekoa ja lauantaiyönä ensimmäinen oli valmis. Tämän koiruuden saa kummityttö, joka täytti juuri 9 vuotta. Yhdeksän! Miten ihmeessä?

Ja kun sukkaeläinten makuun päästiin, sukeutui Kottaraisen vauvasukista nalle, joka oitis ristittiin Pertiksi. Pertti on pikkuinen ja pehmoinen ja jo nyppääntynyt, kun sukkia on pidetty melko paljon. Kaulasauman Äiti K. ompeli Earth Hourin aikaan kynttilänvalossa, joten se ehkä kaipailee vaikka kaulaliinaa peitokseen.


Tämä hurja dinosaurus ärisee 3-vuotiaan tulevan synttärisankarin paidan etumuksessa. Mutta älkää kertoko kellekään, synttärit on vasta viikon päästä...

Viime vuonna osallistuin Main blogissa haasteeseen, jossa annetaan hyvän kiertää. Olin yksi onnekkaista, joka sai Mailta paketin. Paketti saapui varmaan tammikuussa (silloin oli KIIRE), mutta vasta tänään se avattiin salamavalojen räiskeessä. Kottarainen on hyvä paketinavaaja. Paketista paljastui ihana pikkukukkaro, ihan Äiti Kottaraisen näköinen. Kiitos tuhat kertaa, Mai!




Ja sitten vaan kommentoimaan tätä postia. Kolme ensimmäistä siis saa minulta pienen käsityön tämän vuoden aikana ja laittaa haasteen eteenpäin blogissaan (tai blogittomat muuten elämässään...). Ihana idea!

Nuttura tiukalla

Äiti Kottarainen sai ystävältään akkainlehden. Siinä luki, että nuttura on tämän kevään trendikkäin kampaus. Varsinaisena muodin edelläkävijänä (hah!) tunnettu Äiti K. väkersi aamulla itselleen sitten tötterön takaraivolle. Kampaus oli enne, varsinaisena tiukkana nutturapäänä sai olla koko päivän.

Huomenna ei laiteta nutturaa, vaan annetaan tukan olla niin kuin se tahtoo. Toivotaan, että päiväkin olisi huomattavasti helpompi. Ja lunta vähän vähemmän. Kiitos.

Vihdoinkin! Käsitöitä!

Elämä Kottaraisen pesässä on tasaantunutvihdoin sellaiseksi, että täällä voi jälleen harrastaa käsitöitä. Onnenpäiviä ovat sellaiset!




Kottaraisen sukkakoiralle valmistui oma koppi. Äiti näki kangaskopin täällä , eikä voinut vastustaa sellaisen askartelua Molly Chickenin varoitteluista huolimatta. Muutama kirosana kyllä pääsi pesässäkin, kun ompelin seiniä käsin toisiinsa. Ruotsin euroviisut toimivat loistavana viihdykkeenä ompelun lomassa, ei ehtinyt keskittyä veren tirsumiseen sormenpäistä, kun sai ihmetellä ruotsalaisten kekkalointia. Tosin, väärä biisi voitti... Koirankopin katto saa kyllä uuden kiinnitysmekanismin, kunhan tarranauhakauppa on taas auki.

Kottaraista ei juurikaan koppi kiinnosta. Apina kävi koiran kanssa iltapäiväkahvilla ja sitten loppui mielenkiinto.


Äiti Kottarainen kutaisi myös itselleen maailman rumimmat sukat. Tarkoituksena oli päästä eroon langanlopuista ja vapautua esteetikolle ominaisesta ylisuunnitelmallisuudesta värien ym. suhteen. Melkein onnistuin heittäytymään ja olemaan suunnittelematta seuraavaa väriä... Tykkään sukista mielettömän paljon, varsinkin siitä, että ne ovat keskenään ihan erilaiset. Seuraavat rumasukat saakin Iskä Kottarainen.

Pitkästä aikaa...

Vuosi on vierähtänyt jo pitkälle kevättä kohti. Kottaraisen pesässä on ollut vetovastuu Iskällä, kun Äiti on lumpustanut ympäri maailmaa. Kottarainen on selvinnyt Äitin poissaolosta hienosti, Äitillä otti vähän kovemmalle.

Kottaraisesta on alkanut pulputa puhetta solkenaan. Pikkumarakatti matkii kaiken mitä sanotaan ja toistelee itsekseen hassuja juttuja. Tänä aamuna kuulin pikku-ukon keskustelevan sohvan takana: "Minu ynttäit. Viihi kakkua (näyttää sormilla). Junakakku, möökökakku... Joo-o." Että odotukset on kovat toukokuun juhlille.

Käsitöitä pesässä ei ole tehty, mutta asiantilaan on suunnitelmissa muutos. Äiti haluaisi pitkät villasukat itselleen ja Noro-langasta huivin tai sukat. Kottarainen tarvitsee ehkä uuden kevättakin ja ainakin lapaset. Ja blogia olisi suotavaa päivittää useammin. Yritän.

Jännää Oli!

IhaNAa jOuLuA!

Nautinnollista ja rentouttavaa Joulua jokaiselle Kottaraisen pesässä vierailevalle! Ja kiitos kuluneesta vuodesta, toivottavasti ensi vuosi toteuttaa ainakin yhden toiveesi.

Joulu saavuttaa (uhkaavasti) Kottaraisen pesää

Puuh. Joulu tulee vääjäämättä. Pesässä podetaan vuosisadan flunssaa kahden korvatulehduksen ja massiivisen yskän voimalla. Eikä loppua näy, Kottaraisen keuhkoputki ritisee ja astmapiippu viuhuu. Äitin ja Iskän sydämet sanovat rits ja räts, kun pieni ukkeli tärisee yskän puuskassa. Paranisi pian!

Ja kaikki jouluun liittyvä on ihan vaiheessa. Todistukset, lahjat, kortit, tortut. Mihin valtavaan suoritukseen tässä vielä joutuukaan ihminen ennen aattoa? Varsinkin kun aina vaan väsyttää, eikä illalla saa mitään aikaan.

Puuh. (Älä) tule (ihan vielä) joulu kultainen.

Vanhoja juttuja

Meillä oli tuossa vähän aikaa sitten Akkain Riekkumailta. Ehtoisa emäntä sai tuliaisiksi pitsikurpitsan ja piirakan. Lyhty oli hyvä, piirakka melko outo. No, amerikkalaiset ovat.

Mies otti kauniin kuvan lyhdystä, siksi se piti laittaa tänne, vaikka se vähän meni jo.

Niin ja Kottarainen sanoi päivänä muutamana: "Äiti Kulta". Ihana.

Lapsi nostattaa itsetuntoa

Epävirallisen tutkimuksen mukaan lapsi nostaa Äitinsä itsetuntoa n.100%.




On se vaan niin ihana.

Linnunpoika sairastaa...

...häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoivatkaa,
pikku ystäväämme.

Kottarainen pienokainen on kipiä. Kuumetta pukkaa ja nuhaa nenästä. Toivotaan, että uni paras lääke on ja linturaukan kuntohon aamuksi jo saamme.

Kyllä ottaa Äitin ja Iskän sydämestä, kun Pieni on kipeänä.

Arvonta johon kannattaa osallistua...

...löytyy täältä.

Osallistuin. Osallistu sinäkin, ehkä onni suosii jotakuta meistä.

Tarzanin kalsarit

Tänään testattiin sitä, miltä tuntuis jos kävis aina potalla ja jalassa olis vaan kalsarit. (Huumava kirpparilöytö, aidot 70-lukulaiset ja kuminauhat toimii yhä!) Testailu jatkuu, koska vaippa-asiointi on vaan vissiin paljon miellyttävämpää. Just.

Jotain on tullut tehtyäkin...

Tämän piti olla myös käsityöblogi. Kiitos ystävälle muistutuksesta, sain aikaiseksi kuvata joitain valmistuneita käsitöitä. Ylimpänä Kottaraisen kimonotakki, malli Juju-lastenvaatekirjasta, kankaat kierrätyksestä. Tein takin kesälomalla ja olen tyytyväinen. Kottarainen on pitänytkin takkiaan, ei viihdy mitenkään äärettömän hyvin se yllään, mutta jos kekkereissä riittää puuhaa, niin takki pysyy päällä.


Kassin värkkäilin Amy Butlerin kassin inspiroimana Cath Kidstonin kankaasta. Kassi on käytössä, mutta tukikankaita olisi saanut olla enemmän, myös sangoissa. Taidan vielä yrittää uudelleen, ehkä jopa Amy Butlerin ihanilla kankailla.


Tämän aamun tuotos oli bussipaita Kottaraiselle. Aika tyttömäisen värinen ja ilmeisen kutittava (en tajua miksi???) laitos, Lapsi ei haluaisi pitää paitaa eikä ainakaan istua kuvattavana...


Viimeisenä ovikranssi, jonka idean apinoin Puhti-blogista. Kranssin tein myös jo kesällä ja se roikkuu meidän ulko-ovessa. Tykkään kovasti.

Muuten Kottaraisen pesässä vietetään leppoisaa viikkoa, kerta on loma. Vatsa täynnä kanapatonkia olo on aika auvoisa, vaikkakin on ollut raskas ja ajatustava alkusyksy. Huomenna vedetään jalkaan villasukat ja kumisaappaat ja lähdetään mökille. Ihquu!

...

Huomenna aamulla kävelen taas luokkani eteen puhumaan oppilailleni asioista, joista ei pitäisi joutua puhumaan kahdeksanvuotiaille. Se ajatus kuvottaa ja väsyttää. Kysymyksiä on jälleen tasan yksi. Eikä mulla ole vastausta siihen.

Kouluissa on ovet auki päivisin jokaisen julkisuudenkipeän hullun tulla ja mennä ja tappaa. On niin voimaton olo. Sydän lyö tyhjää.

Lauantai on vapaapäivä ! Nii!

Äiti Kottaraisen elimistö ja psyyke on tottunut viisipäiväiseen työviikkoon. (Ai on vai?) Tänään oli tälle viikolle se kuudes ja se oli kuulkaa ihan liikaa. Toisten ihmisten pentuja ei pitäisi joutua joukkoina katselemaan lauantai-aamuna klo 9. Se nyt vaan on näin!

Onneksi iltapäivällä pääsi viettämään ystävän kohta-meillä-on-vauva-juhlia. Kottarainen oli mukana syömässä nakkia ja lihapullia ja suklaata. Äitinkin vatsa oli kohtalaisen täysi herkkuja.

Kottaraisen pesään on muuten tullut uusi kulkuneuvo. Turkoosi säpäkkä Autonen, pankki antaa ystävällisesti meidän ajella sillä. Helpottaa muuten kummasti Kottaraisen kyöräämistä päiväkotiin. Pyörällä hinkkaaminen kaatosateessa kun alkoi ottaa jo muuallekin kuin takapuoleen.

Huomenna on onneksi sunnuntai! Oi kun paistais aurinko!

Jäähyväiset kesälle, joka ei koskaan tullut

Koko kevään odotin huikaisevaa taivaan sineä, kuumaa hiekkaa, loppumattomia iltapäiviä uimarannalla. Odotin ja odotin kesää, joka ei koskaan tullutkaan. Ja nyt sekin on kai ohi. Odottamisen voi lopettaa, kohta on syyskuu.

Nyt voisi sytyttää kynttilät ja keittää teetä. Kulkea villasukat jalassa ja lueskella, jos ei kudo. Aloittaa uuden harrastuksen. Haistaa maan, mullan ja märät lehdet. Keittää omenahilloa. Odottaa joulua. Mutta kun ei osaa päästää irti kesästä. Joka ei koskaan tullut.

Viimeistä viedään

Tänään on kesäloman viimeinen päivä. Huomenna alkaa Arki. Töitä, kalasoppaa, sadeaamuja. Uutena juttuna Päiväkoti Kottaraiselle. Tämän viikon Poikanen on harjoitellut laitosarkea ja hyvinhän se sujuu. Kavereita tuntuu riittävän ja leikkimistä myös.

Äiti ei jotenkin todella tajua, että nyt se alkaa. Ja joka päivä sinne on mentävä. Töihin. On oltava vastuullinen aikuinen monelle, puettava vaatteet ja kammattava tukka. Aamuisin on aikataulu, jota on noudatettava, vaikka puuro ei olisikaan vielä jäähtynyt.

Haikeaa on loman loppu. Se oli hyvä loma ja tuli tarpeeseen. Edessä on varmasti monta kivaa juttua, nyt ei vaan tunnu siltä.

Siispä lisää suklaajäätelöä kippoon. Niisk.

Kottarainen tykkää

Mehusta. Pillistä. Äitin kainalossa nukkumisesta.

Nukuttuaan kaksi ja puoli tuntia päiväunia Äitin kainalossa hikoillen, Poikanen oli ratkiriemukkaan hyvällä tuulella. Iskä kampasi hikiset kiehkurat a la Elvis ja Äiti antoi mehua kurkun kostukkeeksi. Ja kyllä oli taas elämä mallillaan lapsella!

Tykkää hän kans uimisesta. Ja savukalasta. Metsämansikoista. Pyörän tarakalla matkustamisesta. Jäätelöstä. Kesästä!