Pettymyksiä ja eksymisiä

Kottaraisen pesässä on ollut hiljaista. Täällä on yritetty hankkia uutta pesää, mutta rahat eivät taida riittää unelmaan. Pari vuotta kestänyt kodin etsintä siis jatkuu, vaikka ilmassa on aikamoista turnausväsymystä.

Eilen Kottaraisen pesästä lennettiin Äiti Kottaraisen serkun häihin Helsinkiin. Kallion kirkkoa etsittiin tunteroinen. Hermo kiristyi perheen vanhempien sisällä ja juoksumatka autolta kirkolle oli kovin hiljainen.



Paikalle päästiin sopivasti myöhässä, jotta saatiin aikaan näyttävä sisääntulo. Kottarainen söi kirkossa rusinoita ja tuttia mölyn minimoimiseksi.

Juhlapaikalla Poikanen juoksi väsymättä, söi kakkua ja kiljahteli. Kotiin päästiin kätevästi: poikaselle lähtiessä yökkärit päälle ja puuro naamaan, autoon nukkumaan ja nukkuvana peiton mutkassa kotiovelta sänkyyn. Tämä oli suunnitelma ja kerrankin se toimi! Jippii!

Nyt siellä kasvaa pieniä sieviä sieniä

Kottarainen sai uuden hienon syyshupparin. Vieroksun kuitenkin yli kaiken ylimiehekkäiden vaatekappaleiden pukemista pikkuisen Poikasen päälle ja siksi hupparin löytäminen olikin todella vaikeaa. Ei tummansinistä, ei snoopyapuhiatikruataimuutakaandisneytä, tahi maastokuvioita kera autojen Kottaraiselle, pliis. Lopulta löytyi ruskea perussetti, jonka taskussa oli vaan pikkuinen teksti. Päälle Äiti Kottarainen askarteli sienimerkin ja toiseen taskuun löysi tiensä pikkuinen etana. Kottaraisen mielestä erityisen mukavia ovat sienen napit.

Kottarainen ilmaantui paikalle, kun kuvattiin ja oli vielä tuolikin, johon kiivetä.

Ylös oli kuitenkin kiire, katselemaan ikkunasta.

Sinne meni. Kuvassa myös huppari. Kamera ei ihan ehtinyt taaperoisen liikkeisiin mukaan.


Iltapuhteina Äiti Kottarainen aloitti lapselleen villatakin. Ruskea palmikkoneule siitä pitäisi tulla, katsotaan kuinka käy.

Ehkäpä takkinen valmistuu piankin, koska Iskä Kottarainen on periaatteen mies. Siitä johtuen meillä ei enää näy telkkarista mitään eli puhdetöitä kynttilän valossa on luvassa tänä syksynä. Onko kellään Greyn anatomiaa DVD:nä?????

Kastajaiset

Tänään Kottaraisen pesästä lennettiin kohti Lahtea. Matkaan meni melkein neljä tuntia, koska Poikanen piti syöttää, vaipattaa ja viihdyttää useammin kuin oli ajateltu. Mutta ajoissa oltiin, tosin vaatteiden vaihtoon jäi Kottaraisen perheelle kokonaista viisi minuuttia aikaa.

Kaste toimitettiin ja Äiti Kottaraisesta tuli Väinö Matiaksen kummitäti. Sisarensa sai nimekseen Vilma Matilda. Hienot on nimet ja lapset myös! Kastetoimituksen ajan Iskä Kottarainen paimensi sata lasissa painavaa Poikastaan lähinnä pihanurmella, sisään lapsonen taaperoi vain virsien ajaksi. Sitten syötiin kakkua ja salaattia ja paimennettiin ylikierroksilla touhottavaa Kottaraista.


Hamekin moisessa touhussa meinasi pudota kertakaikkiaan pois päältä...



Vaan hauskaa oli ja kotimatkakin sujui muutamalla pysähdyksellä. Nukkumaan Poikanen saatiin vain tuntia normaalia myöhempään. Kiitos kivasta päivästä Väinö ja Vilma kera vanhempiensa!

Vahdinvaihto

Kottaraisen pesässä on nyt päivisin miesvalta. Äiti Kottarainen on palannut töihin ja Iskä Kottarainen ja Poikanen mellastavat nyt kotona. Kolme päivää takana ja kaikille kuuluu hyvää. Äitillä melkein hajosi pää, kun Kottarainen päätti innostua valvomaan öitä uudelleen heti, kun piti herätyskellon kanssa nousta aamuisin. Onneksi Poikanen taisi palata takaisin vanhoihin tapoihinsa, koska viime yönä nukuttiin entiseen malliin koko pesue. Työelämään palaamisesta on myös ollut se hyöty, että työ on enää vain työtä, nyt on oma perhe tärkein. Ja niinhän sen pitää olla!

Kiirettä pitelee, yritän ryhdistäytyä kirjoittelemaan pian lisää. Lisään kuitenkin tähän loppuun, että minusta tulee pienen Auvon kummitäti 25.8. Oi, olen ylpeä ja onnellinen moisesta kunniatehtävästä!

Myös kuvia luvassa myöhemmin...

Mustikassa (sekä Äiti että lapsen naama)

Äiti meni mustikkaan ystävän kanssa. Mustikoita ja juttua piisasi. Äiti tuli kotiin ja leipoi piirakan. Lapsi oli iloinen ja söi Ihan Itse Omalta Lautaselta piirakat parempiin suihin. Kaikilla oli kivaa ja piirakka oli hyvää. Pakastimeenkin meni jokunen rasia mustikoita. Äiti suunnittelee jo uutta reissua huomiselle, mutta aika näyttää, toteutuuko.



Kottaraisella on muutama sana, eikös se silloin tarkoita että on sanavarasto? Ooh, juhlallista. Äiti on "äitä, äittä, äiti tai (henkilökoht. suosikki) äiti-ti" ja Iskä "i-täi". Siinäpä on tärkeät ja hyvät sanat poikanen valinnut.

Kiipeäminen on päivän juttu. Tuoleille, pöydille, ikkunalaudalle, portaille käy kiipijän matka. Päätä huimaa vain vanhemmilla ja kiipeävä Kottarainen räkättää iloisesti kajahteleville "EI!" huudoille. Ja kiipeää taas.

Huokaus.

Pikkiset ihmiset

Saanko esitellä, Auvo ja Helmi, ikä 5 päivää, Iskä Kottaraisen väräjävissä käsissä. Onnea vielä vanhemmilleen ja koko suvulle suloisista ihmisentaimista!

p.s. Ei meidän Kottarainen vaan ollut koskaan NOIN pieni, vaikka olikin. Muisti on lyhyt kuin pissaliisan hame, huomaan.

Syntyneitä

Eilen kello 19.51 synnytti Paras Ystävä urheasti pienen pojan ja viisi minuuttia myöhemmin syntyi hänelle pikkuinen siskolikka. Onnea uudelle perheelle, tervetuloa maailmaan Helmi ja Auvo! Täti on onnesta soikeana, itku on linssissä ja ajatukset Lahdessa. Voi pieniä varpaita, ruttuisia reisiä ja pikkiriikkisiä suita.

Puikoilla tuloillaan on pikkuruisia pipoja kaksin kappalein, ihanan pehmeää bambulankaa ovat ne. Iik iik!