Raparperitaivas

Pienen pojan jalat juoksevat mökin satupuutarhassa vikkelään vikkelään.



Talon kulmalta aurinkoon ja kohti raparperiviidakkoa.


Ne on isoja, yhtä isoja kuin poika itse. Ja pörriäisiäkin!


Lomalla Äititkin jaksaa hassutella ja leipoa paljon piirakkaa.


Taivas on kesällä helppo tavoittaa; tarvitaan vain raparperia, aurinkoa ja vähän vaniljaa.

Tänne tullaan pian uudestaan, yöksikin, kunhan on vähän lämpimämpää. Tämä on meidän kesätaivas ja satumetsä.

Kolme vuotta sitten...

... Kottarainen oli seitsemän minuuttia vanha. Samalla syntyi Äiti Kottarainen. Maailma ei ollut enää entisensä, vaan uusi ja erilainen. Aika meni kahtia, ennen ja jälkeen.

Kiitos, ihana Poikaseni, jokaisesta päivästä kanssasi. Olet avannut minulle uudestaan maailman, jonka olin jo unohtanut. Leppäkertun ja muurahaisen maailman, suurten pettymysten ja suurten ilojen maailman. Sinusta on kasvanut ihana poika, joka valaisee jokaisen päivän. Olet kauneinta, mitä olen koskaan nähnyt. Rakastan sinua, oma Kottaraiseni, Äitin Laululintunen.

Ompeluseuroissa ja annan hyvän kiertää

Lauantaina Äiti Kottarainen pääsi hartaasti odottamaansa ompelukerhoon. Ystävällinen kerhoemäntä neuvoi sukkakoiran tekoa ja lauantaiyönä ensimmäinen oli valmis. Tämän koiruuden saa kummityttö, joka täytti juuri 9 vuotta. Yhdeksän! Miten ihmeessä?

Ja kun sukkaeläinten makuun päästiin, sukeutui Kottaraisen vauvasukista nalle, joka oitis ristittiin Pertiksi. Pertti on pikkuinen ja pehmoinen ja jo nyppääntynyt, kun sukkia on pidetty melko paljon. Kaulasauman Äiti K. ompeli Earth Hourin aikaan kynttilänvalossa, joten se ehkä kaipailee vaikka kaulaliinaa peitokseen.


Tämä hurja dinosaurus ärisee 3-vuotiaan tulevan synttärisankarin paidan etumuksessa. Mutta älkää kertoko kellekään, synttärit on vasta viikon päästä...

Viime vuonna osallistuin Main blogissa haasteeseen, jossa annetaan hyvän kiertää. Olin yksi onnekkaista, joka sai Mailta paketin. Paketti saapui varmaan tammikuussa (silloin oli KIIRE), mutta vasta tänään se avattiin salamavalojen räiskeessä. Kottarainen on hyvä paketinavaaja. Paketista paljastui ihana pikkukukkaro, ihan Äiti Kottaraisen näköinen. Kiitos tuhat kertaa, Mai!




Ja sitten vaan kommentoimaan tätä postia. Kolme ensimmäistä siis saa minulta pienen käsityön tämän vuoden aikana ja laittaa haasteen eteenpäin blogissaan (tai blogittomat muuten elämässään...). Ihana idea!

Nuttura tiukalla

Äiti Kottarainen sai ystävältään akkainlehden. Siinä luki, että nuttura on tämän kevään trendikkäin kampaus. Varsinaisena muodin edelläkävijänä (hah!) tunnettu Äiti K. väkersi aamulla itselleen sitten tötterön takaraivolle. Kampaus oli enne, varsinaisena tiukkana nutturapäänä sai olla koko päivän.

Huomenna ei laiteta nutturaa, vaan annetaan tukan olla niin kuin se tahtoo. Toivotaan, että päiväkin olisi huomattavasti helpompi. Ja lunta vähän vähemmän. Kiitos.

Vihdoinkin! Käsitöitä!

Elämä Kottaraisen pesässä on tasaantunutvihdoin sellaiseksi, että täällä voi jälleen harrastaa käsitöitä. Onnenpäiviä ovat sellaiset!




Kottaraisen sukkakoiralle valmistui oma koppi. Äiti näki kangaskopin täällä , eikä voinut vastustaa sellaisen askartelua Molly Chickenin varoitteluista huolimatta. Muutama kirosana kyllä pääsi pesässäkin, kun ompelin seiniä käsin toisiinsa. Ruotsin euroviisut toimivat loistavana viihdykkeenä ompelun lomassa, ei ehtinyt keskittyä veren tirsumiseen sormenpäistä, kun sai ihmetellä ruotsalaisten kekkalointia. Tosin, väärä biisi voitti... Koirankopin katto saa kyllä uuden kiinnitysmekanismin, kunhan tarranauhakauppa on taas auki.

Kottaraista ei juurikaan koppi kiinnosta. Apina kävi koiran kanssa iltapäiväkahvilla ja sitten loppui mielenkiinto.


Äiti Kottarainen kutaisi myös itselleen maailman rumimmat sukat. Tarkoituksena oli päästä eroon langanlopuista ja vapautua esteetikolle ominaisesta ylisuunnitelmallisuudesta värien ym. suhteen. Melkein onnistuin heittäytymään ja olemaan suunnittelematta seuraavaa väriä... Tykkään sukista mielettömän paljon, varsinkin siitä, että ne ovat keskenään ihan erilaiset. Seuraavat rumasukat saakin Iskä Kottarainen.

Pitkästä aikaa...

Vuosi on vierähtänyt jo pitkälle kevättä kohti. Kottaraisen pesässä on ollut vetovastuu Iskällä, kun Äiti on lumpustanut ympäri maailmaa. Kottarainen on selvinnyt Äitin poissaolosta hienosti, Äitillä otti vähän kovemmalle.

Kottaraisesta on alkanut pulputa puhetta solkenaan. Pikkumarakatti matkii kaiken mitä sanotaan ja toistelee itsekseen hassuja juttuja. Tänä aamuna kuulin pikku-ukon keskustelevan sohvan takana: "Minu ynttäit. Viihi kakkua (näyttää sormilla). Junakakku, möökökakku... Joo-o." Että odotukset on kovat toukokuun juhlille.

Käsitöitä pesässä ei ole tehty, mutta asiantilaan on suunnitelmissa muutos. Äiti haluaisi pitkät villasukat itselleen ja Noro-langasta huivin tai sukat. Kottarainen tarvitsee ehkä uuden kevättakin ja ainakin lapaset. Ja blogia olisi suotavaa päivittää useammin. Yritän.

Jännää Oli!