Jäähyväiset kesälle, joka ei koskaan tullut

Koko kevään odotin huikaisevaa taivaan sineä, kuumaa hiekkaa, loppumattomia iltapäiviä uimarannalla. Odotin ja odotin kesää, joka ei koskaan tullutkaan. Ja nyt sekin on kai ohi. Odottamisen voi lopettaa, kohta on syyskuu.

Nyt voisi sytyttää kynttilät ja keittää teetä. Kulkea villasukat jalassa ja lueskella, jos ei kudo. Aloittaa uuden harrastuksen. Haistaa maan, mullan ja märät lehdet. Keittää omenahilloa. Odottaa joulua. Mutta kun ei osaa päästää irti kesästä. Joka ei koskaan tullut.

Viimeistä viedään

Tänään on kesäloman viimeinen päivä. Huomenna alkaa Arki. Töitä, kalasoppaa, sadeaamuja. Uutena juttuna Päiväkoti Kottaraiselle. Tämän viikon Poikanen on harjoitellut laitosarkea ja hyvinhän se sujuu. Kavereita tuntuu riittävän ja leikkimistä myös.

Äiti ei jotenkin todella tajua, että nyt se alkaa. Ja joka päivä sinne on mentävä. Töihin. On oltava vastuullinen aikuinen monelle, puettava vaatteet ja kammattava tukka. Aamuisin on aikataulu, jota on noudatettava, vaikka puuro ei olisikaan vielä jäähtynyt.

Haikeaa on loman loppu. Se oli hyvä loma ja tuli tarpeeseen. Edessä on varmasti monta kivaa juttua, nyt ei vaan tunnu siltä.

Siispä lisää suklaajäätelöä kippoon. Niisk.