Koko kevään odotin huikaisevaa taivaan sineä, kuumaa hiekkaa, loppumattomia iltapäiviä uimarannalla. Odotin ja odotin kesää, joka ei koskaan tullutkaan. Ja nyt sekin on kai ohi. Odottamisen voi lopettaa, kohta on syyskuu.
Nyt voisi sytyttää kynttilät ja keittää teetä. Kulkea villasukat jalassa ja lueskella, jos ei kudo. Aloittaa uuden harrastuksen. Haistaa maan, mullan ja märät lehdet. Keittää omenahilloa. Odottaa joulua. Mutta kun ei osaa päästää irti kesästä. Joka ei koskaan tullut.
1 comment:
Snif. Menetettyä kesää minäkin haikailen...
Post a Comment