Sunday, March 29, 2009

Ompeluseuroissa ja annan hyvän kiertää

Lauantaina Äiti Kottarainen pääsi hartaasti odottamaansa ompelukerhoon. Ystävällinen kerhoemäntä neuvoi sukkakoiran tekoa ja lauantaiyönä ensimmäinen oli valmis. Tämän koiruuden saa kummityttö, joka täytti juuri 9 vuotta. Yhdeksän! Miten ihmeessä?

Ja kun sukkaeläinten makuun päästiin, sukeutui Kottaraisen vauvasukista nalle, joka oitis ristittiin Pertiksi. Pertti on pikkuinen ja pehmoinen ja jo nyppääntynyt, kun sukkia on pidetty melko paljon. Kaulasauman Äiti K. ompeli Earth Hourin aikaan kynttilänvalossa, joten se ehkä kaipailee vaikka kaulaliinaa peitokseen.


Tämä hurja dinosaurus ärisee 3-vuotiaan tulevan synttärisankarin paidan etumuksessa. Mutta älkää kertoko kellekään, synttärit on vasta viikon päästä...

Viime vuonna osallistuin Main blogissa haasteeseen, jossa annetaan hyvän kiertää. Olin yksi onnekkaista, joka sai Mailta paketin. Paketti saapui varmaan tammikuussa (silloin oli KIIRE), mutta vasta tänään se avattiin salamavalojen räiskeessä. Kottarainen on hyvä paketinavaaja. Paketista paljastui ihana pikkukukkaro, ihan Äiti Kottaraisen näköinen. Kiitos tuhat kertaa, Mai!




Ja sitten vaan kommentoimaan tätä postia. Kolme ensimmäistä siis saa minulta pienen käsityön tämän vuoden aikana ja laittaa haasteen eteenpäin blogissaan (tai blogittomat muuten elämässään...). Ihana idea!

5 comments:

Mia said...

Oooh, ihania käsitöitä! Tulin katsomaan, että näkyiskö täällä sitä kuuluisaa pehmeää koirankoppia ja löytyihän se - ihana! Ja makeita noi sukkakoirat. Ja hiano nutturakin on ympäri maailmaa lumpustaneella äiteellä :-)

Terkkusia vaan sinne!

t. Siirin muori

Lotta said...

Hyvä Siirin muori! Rohkea nainen käsityön nappaa, joten nyt vaan seuraavaa jonon jatkoksi.

Rohkeasti vaan, lupaan olla valmistamatta Taistelevat metsot-seinävaatetta.

-Lotta

Säde said...

Ihana koira ja Pertti se vasta valloittava onkin!
Sitä ollaan aherrettu oikein tosissaan. Synttärilahjakin on itkettävän suloinen.
Lahjaksi tullut kukkaro oli todella saajansa näköinen =)

Veera said...

Voi että tuo Pertti on suloinen pieni otus! Varmaan hän on aiemmin elänyt jossain Muumilaakson läheisen metsän pimeässä kolossa ja vain kurkkinut yöllä pikaisesti että kulkeeko metsässä kukaan - ei kulje, hyvä juttu, takaisin koloon...

Veera

-jenni- said...

Miten sukkakoira otettiin vastaan? Minä kokeilin nyt vihdoin sitä ihan pientä sukkaa, hassun näköinen tuli. Ja Äiti Kottaraisen innoittamana kokonaan käsinommeltu.