Viikon säästövinkki: käsitöitä kaalista

Tänään Äiti Kottarainen keitti kaalinpään. Siitä ei irronnut minkäänlaista kohua (vrt. Nyt-liitteen sarjamurhaaja-keitti-pään-kohu), vaan lehtiä, jotka oli nättejä.


Ja sitten käsityöosioon. Lehdyköistä voi pyöritellä pellillisen kääryleitä, kuten Marttain opetusvideo vuodelta 1946 ;) meille näyttää:




Pellillinen kääryleitä löysi tiensä uuniin. Muutama tunteroinen myöhemmin ne tarjoiltiin kera kermakastikkeen ja puolukkahillon. Aikamoista herkkua ovat!


Mukava ylläri tänään oli Eno Kottarainen kera tyttönsä, jotka porhalsivat ex tempore paikalle. Äiti Kottarainen oli väijynyt jo tovin tilaisuutta tehdä mutakakku, ja koska sopivia vieraita ei aiemmin ollut sattunut paikalle, niin nyt oli moisen herkun aika. Kertakaikkisen ihana kakku! Laitan ohjeen tähän, kannattaa laitella!

Mutakakku

kuusi annosta

200 g tummaa suklaata
200 g voita
1-2 dl makeutusjauhetta/1 dl hedelmäsokeria/raakasokeria
5 munaa
1-2 rkl mantelijauhoa

Sulata suklaa ja voi samassa kipossa vesihauteessa tahi mikrossa.

Lisää sokeri.

Lisää 5 munaa yksitellen, vatkaten joka kerta voimakkaasti.

Lopuksi lisää jauhot.

Vatkaa tasaiseksi ja työnnä uuniin 200 asteeseen 10-15 minuutiksi, kunnes kakku on pinnalta juuri ja juuri kypsä ja keskeltä tutiseva kun tönäisee vuokaa. Irtopohjavuoka on hyvä. Muista voidella ja (manteli) jauhottaa se.

Tarjoile kera keventävän kermavaahdon.

Tää on naiset Taivas!

p.s. Olipas ruoka-aiheinen viesti. Ja niin oli eilinenkin. Hmm. Elän syödäkseni, arvelen.

Pullapoika

Tänään Kottaraisen Äiti teki aamutuimaan puolen litran pullataikinan. Taikinan kohotessa käveltiin tunteroinen kirpakassa syysilmassa; Kottarainen otti tirsat, koska hänellä on nuha. Kotiin tultuamme kaivoimme pullataikinan pois mikrosta (pettämätön kohotuspaikka, ettäs tiedätte, mutta elkää laittako sitä mikroa päälle. Toivoo, nimim. näin tein...). Taikina olikin kohonnut valtavaksi, eikä mahtunut enää kulhoon.

Ja sitten leipomaan. Ensin jauhoja pöydälle, (ja lattialle ja housuille ja Äitin housuille) sitten taikinaa vaivaamaan. Ensin taikina oli Kottaraisen mielestä kovin epäilyttävää, vähän vain etusormella moista uskalsi kokeilla. Sitten Kottarainen huomasi, että Äiti käyttää veistä leipomisen apuna ja sohi taikinaansa pitkän tovin veitsellä. Ja uskalsi maistaakin. Hyvältä maistui!


Pulla paistettiin ja sitä tuijoteltiin uuninluukun läpi. Lounaan jälkiruoaksi Kottarainen söi koko leipomansa pullan! Poikanen selvästi nautti uunituoreesta pullasta, koska yhtä palaa hän pysähtyi ensin haistamaan, ennenkuin työnsi sen suuhunsa. Ihanainen pullapoika!