Kottarainen 2 vuotta

Meidän laululintunen, oma pikku Poikanen, Herra Kottarainen täytti tänään klo 20.30 kokonaista kaksi vuotta. Muisteltu on kahden vuoden takaisia hetkiä, silmäkulmassa on ollut tippoja koko päivän, kun syntymäpäivän tapahtumat on käyneet mielessä.

Ja mitähän A. Kottarainen sitten osaa? Vaikka mitä:

-puhua muutamia sanoja: äittä = äiti, konn = koira, kann= kala, kana, autoo = auto, hata = hattivatti, ka = jalka, koo = korva, ipani = ilmapallo, kain =kaivuri, pa =heppa, tu =lintu
-matkia eläinten ääniä, koiraa, kissaa, lehmää, lammasta, lintua
-näyttää ilmeillä ja eleillä tahtomisiaan
-juosta, kiivetä, laskea liukumäkeä, kävellä portaita kaiteesta tai kädestä kiinni pitäen, tehdä hiekkakakkuja, kaataa vettä astiasta toiseen, puhaltaa voikukan höytyviä
-syödä ja juoda hienosti itse
-tehdä iltapissat pottaan

Kottarainen tykkää

-piirtää ja maalata
-lukea kirjoja
-pomppia trampoliinilla tai sängyllä, juosta metsässä ja kiipeillä mihin voi
-katsoa Myyrää tai Pikku Kummitus Lapasta, Muumit on liian pelottavia
-syödä jäätelöä
-istua pyörän takana
-silittää vanhemman ihoa, kun nukuttaa

Kottarainen ei tykkää

-kielloista
-Äitin ruoista
-ihon rasvaamisesta
-talonäytöistä

Aina vaan Poikanen on maailman ihanin ipana, iloinen, nauravainen ja positiivinen sekä rohkea rämäpää! Ihana ja kaikkein rakkain rakas!

Juhlahumua

Tänään vietettiin Kottaraisen 2-vuotissynttärit iloisisissa tunnelmissa. Poikanen nautti päivästään, iloitsi vieraista, paketeista, kakusta ja ilmapalloista. Oli sydäntäriipaisevan ihanaa katsella Lapsukaisen iloa ja innostusta.



Äiti ja Iskä Kottarainen käärivät Poikasen pakettiin huuliharpun (oikea Hohner, kuinkas muuten muusikon lapselle) ja Äitin virkkaaman apinan. Huuliharppu oli mieluisa, apina kelpasi yleisöksi kunhan se vaan taputti.



Paljon tuli muitakin ihania lahjoja; piiruslevy, punainen polkupyörä, puhallettavia uimaleluja, hiekkaleluja, rautatiepalikoita ja veturi, puinen koottava kello, sukkamäyräkoira ja pituusmitta. Mieluisia tuntuivat olevan.

Kiva päivä! Ja ihania ystäviä!

Kevät ja kiire

Melkein kuukauden kirjoitustauko. On ollut ja on yhä kiire ja kauhea väsymys.

Äitienpäivä oli mukava. Oli kakkua, kortteja ja Kottaraisen käpälä kehyksissä. Tunsin olevani onnekas, kun saan olla Kottaraisen Pojan Äiti. Se tunne käy onneksi usein kylässä.

On oltu huolissaan Poikasen puheen kehityksestä. Poikanen on päättänyt ruveta heti huolen huomattuaan puhumaan enemmän. "Autoo, hattu, pappa, kana", sanoo hän. Ja höpöttää paljon enemmän kuin koskaan.

Kaksivuotissynttärispektaakkeli käy stressaamaan, juhlat on reilun viikon päästä. Kohta on ohjelmassa pakastimeen leipomista, viirien ompelemista ja liinojen silitystä. Kivaa, kun on aikaa, mutta tässä pitäisi saada oppilaatkin todistukset kourassa kesälaitumille.

Lainaan tähän edesmenneen Kirkan (heh hee) coveria Sladen Goodbye P'tit Jane: sta:

Nyt maistu ei, nyt maistu ei,
mitä luulet kestääkö pää?

Häikäisy oot vaan/Kirka