Lahjottu

Eilen täytin jälleen 18 vuotta. Kottaraisen Iskä ymmärsi kerrankin lukea ajatuksia ja lahjoittaa tällaisen pallollisen kassin. Kassi on vahakangasta ja siis täydellisen sopiva haisaappaiden kanssa. Saappaita on tarvittukin viime päivinä, kun tuulesta ja sateesta huolimatta on täytynyt kökkiä hiekkalaatikon reunalla. Kottarainen on kuitenkin syötävän söpö, kun hän istuu lätäkössä kurahousut jalassa ja läiskyttää vettä leveä hymy kasvoillaan.

Siirille terveiset ja Äidilleen myös!

A day at the beach

Tätä päivää on vietetty rannalla Säteen ja Valtterin kanssa. Pojat plutasivat rantavedessä, kaikki saivat tonnikalapatonkia, mansikoita ja jäätelöä. Kukaan ei palanut eikä tullut paarman syömäksi. Mukavaa oli kaikin tavoin! Kiitos ystäville kyydistä ja seurasta!

Ihanaa, Poikanen nukkuu kuin tukki...

Onni

Poikasen uni on kauneinta maailmassa. Sitä pitää suojella ja vartioida. Tässä on meidän koko maailma, täydellisen hiljainen rikkumaton rauha ja tyven.

Kesäkäsitöitä

Kottaraisen pojan virkatut eläimet lisääntyvät. Elokuussa vietetään Kottaraisen nimipäivää, jolloin tämä Kasvoton Kani, silloin toivottavasti kasvollinen, pääsee kaltaistensa joukkoon. Neiti Kanilla on pinkki liivihame, jossa on oranssit tereet ja tasku.


Itselleen Äiti on ristipistoillut ja ommellut nämä ompelutarvikkeet. Kyllä nyt passaa ompeluksia harrastella.


Tällaiset rintarossit askartelin jo tovi sitten Molly Chickenin blogin tutorialin avulla. Jos innostut, niin ohjeet on loistavat ja toteutus helppoa. Ja lopputulos aikamoisen hurmaava! Olen kannisellut noita kesäkassien kyljessä pitkin kyliä. Ja tyttömäisiä ovat!


Kirpputorilta Äiti osti (itselleen) Kottaraiselle vuodelta 1975 olevat Oran nukenvaunut. Niissä Poikanen on työnnellyt elukoita ees ja taas touhukkaana. Päiväunet elukoilla tuppaavat katkeamaan rajusti, kun Kottarainen tarraa tassuun kiinni ja heittää pientareelle. Ja matka jatkuu. (Huomatkaa Äiteen varvastossurusketusraidat! Aika hulvattomat!)



Muuten menee mukavasti. Pyöräilty on ja torikahveja juotu, uusia perunoita testattu ja mansikoita myös. Enemmän aikaa pitäisi jostain saada käsitöiden tekoon, kun kirjastostakin löytyi oiva opus nimeltään "Äiti neuloo ja virkkaa". Melkoisen asenteellinen nimi!

Suvun miehillä pyyhkii heikommin. Iskänen on kauhiassa kesälentsussa ja Eno Elmeri kylmässä Islannissa valassafarilla. Taitaapa empatiat olla ensimmäisen äijän puolella. Komiaan nenään mahtuu paljon nuhaa, on meilläpäin todettu viime päivinä.

Kiitos vierailijoille! Tulkaahan taas!

Hardcorevirkkausta, mustaa jäätelöä ja varpaat

On vaikeaa virkata, kun langan toisessa päässä roikkuu yksi kappaletta virnisteleviä Kottaraisia.


Siinä puuhassa menee solmuun sekä lanka että Äiti-Poika-suhde.


Kottarainen haluaa aina maistaa kaikkea. Myös hyvin mustaa jäätelöä. Maistamisen jälkeen voi siirtyä sohvalle hieromaan naamaa sohvatyynyihin.


Turhuutta on maailmassa monenmoista. Hyvin Tarpeellista on akrylaattigeelatut kesävarpaat timangilla ja varvaskorulla. Oih, nätti nätti.

Le Kaappi

Le Kaappi on saapunut. Sukulaismiesten ja melko tuntemattomien ohikulkijoiden avustuksella kaappi saatiin varastoon kuivumaan. Tällä hetkellä se ei mahdu meille, mutta ehkäpä jo pian meillä on uusi koti, jolloin kaappi löytää paikkansa.

Oi oi onnea, on se vaan niiiiiiin ihana.

Kankaita ja mansikoita

Kesän ensimmäiset mansikat ostettiin ja syötiin tänään! Kylläpä ne tuoksuivat kesältä ja maistuivat myös.


Kottaraisen Pottarainenkin maisteli mansikoita hyvällä halulla. Mekastus oli melkoinen heti kun suu oli tyhjä, lisää piti saada HETI! Muutenkin tahtoa alkaa löytyä meidän vuosikkaasta enemmän kuin toivottavaa olisi. Kiukkua kiljutaan vaikka kirjalle josta ei löydy ihanaa auringonkuvaa ihan vaan siitä syystä, kun se on eri kirja kuin se aurinkokirja... Maailmantuska on valtaisaa ja kovaäänistä.


Kävin tänään kangaskaupassa. Sieltäpä löytyi aarteita palalaatikon kätköistä. Mansikkakuvassa ollut punainen ruusukangas, joka saattaa jalostua kassiksi tai sitten ei, sekä nämä ihanuudet. Päällimmäisenä ruskeaa vaaleanpunaisilla pilkuilla, sitten kaksi Laura Ashleyn ruusukangasta. Molemmista tulisi ihana laskosverho ikkunoihin joita minulla ei vielä ole, mutta ehkä vielä joskus on... Ostin myös polvekenauhaa sekä pörriäisnauhaa. Ihan vaan muuten vaan ja inspiraation varalle.


Päivänä muutamana käytiin Miehen kanssa katsomassa tonttia. Tontilla olikin pikkuinen vanha talo ja talossa kaappi, joka oli pakko saada. Ei kun naapuriin ja tittididiiii, kaappi on nyt mun. (Oikeasti kaikki oli PALJON monimutkaisempaa, mutta se siitä.) Kuva kaapista tulee heti, kun se on saapunut meille. Mutta voin kertoa, että se on valkoinen iso vanha kolhuinen vaatekaappi tuplaovilla ja niin kaunis, vähän kuin tämä. The kaappi on kuitenkin minusta kauniimpi, siinä on kaareva yläosan puuleikkaus ja kaksi vetolaatikkoa ovien alla. Oih.

Kiits taas kaikille ihanille, jotka ovat käyneet ja ilahduttaneet. Tulkaahan taas!