Pettymyksiä ja eksymisiä

Kottaraisen pesässä on ollut hiljaista. Täällä on yritetty hankkia uutta pesää, mutta rahat eivät taida riittää unelmaan. Pari vuotta kestänyt kodin etsintä siis jatkuu, vaikka ilmassa on aikamoista turnausväsymystä.

Eilen Kottaraisen pesästä lennettiin Äiti Kottaraisen serkun häihin Helsinkiin. Kallion kirkkoa etsittiin tunteroinen. Hermo kiristyi perheen vanhempien sisällä ja juoksumatka autolta kirkolle oli kovin hiljainen.



Paikalle päästiin sopivasti myöhässä, jotta saatiin aikaan näyttävä sisääntulo. Kottarainen söi kirkossa rusinoita ja tuttia mölyn minimoimiseksi.

Juhlapaikalla Poikanen juoksi väsymättä, söi kakkua ja kiljahteli. Kotiin päästiin kätevästi: poikaselle lähtiessä yökkärit päälle ja puuro naamaan, autoon nukkumaan ja nukkuvana peiton mutkassa kotiovelta sänkyyn. Tämä oli suunnitelma ja kerrankin se toimi! Jippii!

Nyt siellä kasvaa pieniä sieviä sieniä

Kottarainen sai uuden hienon syyshupparin. Vieroksun kuitenkin yli kaiken ylimiehekkäiden vaatekappaleiden pukemista pikkuisen Poikasen päälle ja siksi hupparin löytäminen olikin todella vaikeaa. Ei tummansinistä, ei snoopyapuhiatikruataimuutakaandisneytä, tahi maastokuvioita kera autojen Kottaraiselle, pliis. Lopulta löytyi ruskea perussetti, jonka taskussa oli vaan pikkuinen teksti. Päälle Äiti Kottarainen askarteli sienimerkin ja toiseen taskuun löysi tiensä pikkuinen etana. Kottaraisen mielestä erityisen mukavia ovat sienen napit.

Kottarainen ilmaantui paikalle, kun kuvattiin ja oli vielä tuolikin, johon kiivetä.

Ylös oli kuitenkin kiire, katselemaan ikkunasta.

Sinne meni. Kuvassa myös huppari. Kamera ei ihan ehtinyt taaperoisen liikkeisiin mukaan.


Iltapuhteina Äiti Kottarainen aloitti lapselleen villatakin. Ruskea palmikkoneule siitä pitäisi tulla, katsotaan kuinka käy.

Ehkäpä takkinen valmistuu piankin, koska Iskä Kottarainen on periaatteen mies. Siitä johtuen meillä ei enää näy telkkarista mitään eli puhdetöitä kynttilän valossa on luvassa tänä syksynä. Onko kellään Greyn anatomiaa DVD:nä?????