Äiti meni mustikkaan ystävän kanssa. Mustikoita ja juttua piisasi. Äiti tuli kotiin ja leipoi piirakan. Lapsi oli iloinen ja söi Ihan Itse Omalta Lautaselta piirakat parempiin suihin. Kaikilla oli kivaa ja piirakka oli hyvää. Pakastimeenkin meni jokunen rasia mustikoita. Äiti suunnittelee jo uutta reissua huomiselle, mutta aika näyttää, toteutuuko.
Kottaraisella on muutama sana, eikös se silloin tarkoita että on sanavarasto? Ooh, juhlallista. Äiti on "äitä, äittä, äiti tai (henkilökoht. suosikki) äiti-ti" ja Iskä "i-täi". Siinäpä on tärkeät ja hyvät sanat poikanen valinnut.
Kiipeäminen on päivän juttu. Tuoleille, pöydille, ikkunalaudalle, portaille käy kiipijän matka. Päätä huimaa vain vanhemmilla ja kiipeävä Kottarainen räkättää iloisesti kajahteleville "EI!" huudoille. Ja kiipeää taas.
Saanko esitellä, Auvo ja Helmi, ikä 5 päivää, Iskä Kottaraisen väräjävissä käsissä. Onnea vielä vanhemmilleen ja koko suvulle suloisista ihmisentaimista!
p.s. Ei meidän Kottarainen vaan ollut koskaan NOIN pieni, vaikka olikin. Muisti on lyhyt kuin pissaliisan hame, huomaan.
Eilen kello 19.51 synnytti Paras Ystävä urheasti pienen pojan ja viisi minuuttia myöhemmin syntyi hänelle pikkuinen siskolikka. Onnea uudelle perheelle, tervetuloa maailmaan Helmi ja Auvo! Täti on onnesta soikeana, itku on linssissä ja ajatukset Lahdessa. Voi pieniä varpaita, ruttuisia reisiä ja pikkiriikkisiä suita.
Puikoilla tuloillaan on pikkuruisia pipoja kaksin kappalein, ihanan pehmeää bambulankaa ovat ne. Iik iik!